Ennen työpaikan sai olemalla itse mahdollisimman aktiivinen. Muistan edelleen, kun lama-ajan lapsena oli pakko oppia työntekoon ja maksaa itse laskunsa. Ei ollut vaihtoehtoja. Jo kahdeksasluokkalaisena jaoin sanomalehtiä kaksi kertaa viikossa lähiön postiluukuista. Seuraavana kesänä olin mansikkamaalla ja yhdeksänneltä päästyäni lähdin puhelinmyyjäksi. Tein niin sanottuja hanttihommia seitsemän vuotta, kunnes pääsin ensimmäiseen toimittajan paikkaan. Ensimmäisen puoli vuotta työskentelin palkattomassa harjoittelussa, mutta se kannatti – minut palkattiin sen jälkeen vakituiseen suhteeseen paikallislehteen. Päivääkään en ole ollut työttömänä.
Ajat ovat muuttuneet. Nuorisotyöttömyys tarkoittaa tilannetta, jossa työikäiset nuoret eivät ole työssä eivätkä opiskelemassa. Tämä voi johtua monista eri syistä, kuten talouden suhdannevaihteluista, koulutuksen ja työelämän yhteensopimattomuudesta, mielenterveysongelmista tai työnhakijoiden ja työnantajien odotusten eroista. Realistisesti on pakko sanoa, että joskus se johtuu puhtaasti laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Nuorisotyöttömyys voi kuitenkin johtaa syrjäytymiseen, taloudellisiin vaikeuksiin ja heikentyneeseen tulevaisuudenuskoon.
Suomessa oli viime vuoden lopulla noin 71.600 työtöntä alle 30-vuotiasta. Nuorisoala on nyt pohtinut ratkaisuja nuorisotyöttömyyden hillitsemiseen ja nostavat esiin muun muassa mielenterveysongelmat ja syrjinnän. Työelämään astuminen ja säännöllisten rutiinien muodotuminen on tässä avainasemassa. Tosiasia kuitenkin on se, työntekijöiden palkkaaminen on Suomessa kallista erityisesti työnantajamaksujen, verojen ja sääntelyn vuoksi. Raskas byrokratia voi vaikeuttaa uusien työntekijöiden palkkaamista ja heikentää erityisesti nuorten, osatyökykyisten ja vähän työkokemusta omaavien mahdollisuuksia työllistyä. Siinä ei muut tukitoimet auta, jos yrittäjillä ei ole mahdollisuutta maksaa palkkaa edes itselleen.
Systeemi vaatii muutoksia ja työn tekemistä tulisi helpottaa. Kannustinloukkuja tulisi karsia, koska tosiasia on, että Suomessa elää ihan siedettävästi myös ilman työtä. Meillä on varsin vähän kodittomia. Joskus rahaa voi jäädä työttömälle kouraan kuukaudessa enemmän kuin pienipalkkaiselle työntekijälle. Eli sillä tulee nipin napin toimeen. Ei työttömänä ole tarkoituskaan elää herroiksi vastikkeettomalla rahalla, jonka joku toinen on työllään vastaavasti tehnyt.
Olisi kaikkien etu, jos tukijärjestelmästä riittäisi enemmän jaettavaa niille, jotka rahaa aidosti tarvitsevat, kuten sairaat, lapsiperheet ja vanhukset. Työnantajamaksuja ja verotusta tulisi keventää, palkkatukia laajentaa ja työlainsäädäntöä joustavoittaa. Sosiaaliturva tulisi rakentaa niin, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa eikä aiheuta kohtuuttomia tukien leikkauksia tai ansiotuloverotuksen kiristymistä.
– Poistetaan esteitä täsmätyökykyisten työllisyyden tieltä ja varmistetaan sosiaaliturvan, palvelujen ja työelämän sujuva yhteensovittaminen, kannustavat myös nuorisoalan edustajat tuoreessa ratkaisussaan.
