Nykyään orgasmitulviin naisia yhyttävät vibraattorit ovat yhtä arkisia hyvinvointikapistuksia ja rentoutumisen välineitä kuin tuoksukynttilät ja vaahtokylvyt. Vibraattorin alkuperä on edelleen hieman epäselvä. Vuonna 1880 brittiläinen lääkäri Joseph Mortimer Granville kehitti ensimmäisen sähköisen ja vibraattoria muistuttavan laitteen. Se oli tarkoitettu miehille. Granville uskoi, että tärinä voisi stimuloida hermostoa ja auttaa lihaskipujen, selkärangan sairauksien ja jopa kuurouden hoidossa.
Joku kuitenkin huomasi, että laitteesta oli hyötyä naisille. Sillä pystyttiin lievittämään heidän hysteriaansa, johon kuului esimerkiksi ahdistusta, ärtyneisyyttä ja seksuaalista turhautumista. Lääkärit hoitivat kyseistä oireyhtymää suorittamalla hierontoja, jotka johtivat lopulta tunnekuorman vapauttaviin orgasmeihin. Tarinan mukaan lääkärit kokivat käsillä suoritetun menetelmän liian työlääksi ja alkoivat käyttää Granvillen laitetta apuna.
Amerikkalainen lääkäri George Taylor patentoi jo vuonna 1869 höyrykäyttöisen manipulaattorin, jota käytettiin naisten hysterian hoitoon. Taylorin laite oli kuitenkin massiivinen ja vaati naisen asettumista erikseen asiaan tarkoitetulle hoitopöydälle. 1900-luvun alkuun mennessä vibraattoreista oli kuitenkin tullut yleisiä kotitalouksien terveydenhoitolaitteita ja pian niitä alkoi näkyä myös eroottisessa kirjallisuudessa ja elokuvissa, mikä vahvisti niiden aseman.
Hippivuosina 1960- ja 1970-luvuilla seksuaalisuus nähtiin avoimemmin ja lopulta ehkäisypillereiden keksimisen jälkeen naiset pystyivät nauttimaan yhdynnöistä ilman raskauden pelkoa. Vibraattorit yleistyivät tavallisen kansan pariin, tosin pelkästään erikoisliikkeistä hankittuina. Nykyään niitä on saatavilla tavallisista marketeista.
