Suvi Teräsniskan musiikkia kuunnellessa on vaikea sanoa, onko kyse tyylipuhtaasta iskelmästä vai popista. Laulajattarella on kuitenkin ainutlaatuinen kyky loitsia äänellään kansaa ikäpolveen katsomatta. Suvia on tituleerattu uuden iskelmän lähettilääksi, ja tämän haasteen neito on itselleen halunnut asettaakin.
24-vuotias laulaja on saanut koko ikänsä kuulla vaikuttavansa nuorta ikäänsä kypsemmältä. Syvä tulkinta, joka kantaa radiohiteissä ja liikuttaa kuulijaa, saa epäilemään tähteä vanhaksi sieluksi. Teräsniskan saappaissa ei voisi olla kukaan muu kuin laulaja itse.
”Keikan jälkeen pitää saada aina maitolasi”
Teeskentelemättömyys paistaa Kolarissa syntyneen maalaisneidon olemuksesta, mutta yhtä lailla hänen puheissaan on järkeä ja sanoissa voimaa. Kun Suvi kertoo juovansa jokaisen keikkansa jälkeen lasillisen maitoa, se ei tunnu mitenkään erikoiselta.
– Mulla lukee keikkaraiderin takahuonetarjoiluissa Suville litra kevytmaitoa – ei laktoositonta! Keikan jälkeen pitää saada aina maitolasi, se on se juttu. Maito on ollut pienestä pitäen lempijuoma. Se on hyvänmakuista, juon sitä aina janojuomaksi, virnistää Suvi Teräsniska Staran haastattelussa.
– Äitini aina selitti, että lapsuudessa meillä meni litratolkulla maitoa, kun olimme isäni kanssa niin kovia juomaan. Sieltä se on jotenkin jäänyt päälle.
Teräsniskan kasvoilta loistaa vallaton hymy. Hänen onkin helppo säteillä, sillä marraskuun alussa julkaistu Pohjantuuli-albumi on myynyt platinaa, eli yli 20.000 kappaletta. Media on saanut hypettää tummaa kaunotarta, sillä myös Syksyn Sävel -kilpailun voitto napsahti iskelmätähdelle Täydellinen elämä -kappaleella saamalla mojovalla äänivyöryllä.
Pian tämän jälkeen Teräsniska sai arvostetun Kullervo Linna Säätiön palkinnon ansioistaan viihde- ja tanssimusiikin esittäjänä. Raikkaampaa esikuvaa saa monelle nuorelle ihmiselle etsiä. Iskelmä ei Suvin kaltaisten artistien ansiosta ole enää pelkästään keski-ikäisten musiikkia, vaan myös nuori kuulijakunta kokee kappaleet omikseen.
– Olen asettanut itselleni haasteen, että toisin iskelmämusiikkia nuorten ihmisten tietoisuuteen. Musiikki, jota teen, ei ole kuitenkaan ihan perinteistä iskelmää. Siinä on hyvin paljon popmusiikista otettuja vivahteita. Monet ovat sanoneet näkevänsä aiemmat levyt puhtaasti popmusiikkina. Olen kuitenkin itsepintaisesti halunnut puhua niistä iskelmänä.
– Iskelmä-sana on alunperin lähtöisin sanasta iskusävel. Sävel, joka iskee. Se voi olla lähestulkoon mitä vaan. Kun aloitin, levy-yhtiöstä pyydettiin kertomaan esikuvia millaiseksi haluaisin tulla. Mulle isot nimet olivat Anna Eriksson, Laura Voutilainen ja Kaija Koo. He ovat tehneet iskelmällistä musiikkia, ja minä olen kasvanut iskelmäperheeseen. Meidän kotona kuunneltiin aina iskelmämusiikkia, toteaa Suvi.
– Oma tyylini alkoi kehittyä, ja pian huomattiin, että se kulkee iskelmän ja popin välimaastossa. Sen takia saan tehdä keikkoja hyvin monenlaisissa paikoissa. Keikkailen hotelleissa, tanssilavoilla, ravintoloissa, festareilla, klubeilla, laivoilla – melkeinpä missä vain.
Teräsniska kertoo kantavansa ylpeydellä harteilleen asetettua uuden iskelmän sanansaattajan viittaa. Tyylilajiin liittyy paljon ennakkoluuloja. Sille, joka ei iskelmämusiikkia kuuntele, koko musiikin laji saattaa näyttäytyä pelkkinä kaipuun sävyttäminä melankolisina rakkauslauluina.
”Liian itsestäänselviä ja kliseisiä sanavalintoja”
Useimmiten iskelmässä tunnutaan laulavan siitä tunteesta käsin, kun henkilö on löytänyt rakkauden, haluaisi löytää sellaisen tai on juuri menettänyt rakkaansa. Ilmassa on syvää paatosta räytyviä loppusointuja unohtamatta. Annamme Suvin kommentoida väitteitä.
– Voin allekirjoittaa nämä pointit. Olen monesti miettinyt, miten voisin selittää jollekin ulkomaalaiselle tyypille, mitä iskelmä on. Sanalle ei ole englanninkielistä vastinetta. Olen yleensä lähtenyt selittämään sitä tuota kautta, että ne ovat balladeja. Lauluja rakkaudesta ja sen ylä- ja alamäistä. Niistähän minäkin olen laulanut kaikilla levyilläni.
– Iskelmän kompastuskivi on ollut laulujen sanoituksissa siinä, että käytetään liian itsestäänselviä ja kliseisiä sanavalintoja. Olen itse halunnut pyrkiä niistä pois. On parempi, jos sanoitusta voisi jäädä vähän pohtimaan ja käytettäisiin sellaisia kielikuvia, etteivät ne aukeaisi heti ensimmäisellä kerralla.
– Olen kiinnittänyt eritoten teksteihin huomiota kuunnellessani lauluja. Omien laulujeni joukossa on perinteisellä tavalla kliseisiä iskelmäbiisejä, mutta olen huomannut, että hittikappaleissani on monesti käsitelty asioita pintaa syvemmältä, kertoo Teräsniska, ja havainnollistaa esimerkillä.
– Pahalta piilossa -laulussa lauletaan, että ”Turha hartioilla huomista on kantaa, nyt kun taivaanranta hehkuu purppuraa”. Se kertoo siitä, että turha murehtia tulevasta, kun taivaanranta on kielikuvana rakastumiselle. On tehty niin, ettei suoraan sanota sitä olennaisinta – ”Oi täysikuu, ja rakkaani siinä vierellä”.
Teräsniskan uusin Pohjantuuli-albumi on täynnä kauniisti polveilevia kappaleita, joista ensikuulemalta esimerkiksi Tyttö ja Loitsu sykähdyttävät kuulijaa. Niitä kelpaa esittää keikoilla, ja esimerkiksi TV1-kanavan Itsenäisyyspäivän jatkot -ohjelmassa, jossa kaunotar kapusi 6. joulukuuta lavalle Elastisen ja Juha Tapion kanssa. Yli 250.000 levyä myynyt artisti uumoilee tilaisuudesta elämänsä top vitoseen yltävää keikkaa.
Menestyksen aallonharjalla on hyvä palata juurille ja ytimeen. Siihen, miten Suvin tähti aikoinaan nousi Suomen musiikkitaivaalle, ja miten yhteneväiset polut Yö-yhtyeen kanssa myötävaikuttivat alkuun pääsemisessä. Vaikka Teräsniskan kohtalon polku olisi varmasti ennen pitkää vienyt hänet kohti esiintymislavoja, iso kädenojennus tuli rokkibändin keulahahmolta Olli Lindholmilta.
”Levytyssopimus demonauhan perusteella”
17-vuotias neito sai aikoinaan levy-yhtiön edustajilta jauhot suuhun kertoessaan päässeensä Yö-yhtyeen taustalaulajaksi ihan omin neuvoin. Piti vain soittaa ja kysyä. Kuultuaan laulunäytteen Lindholmin kaltainen konkarikin oli myyty.
– Levytyssopimus tuli mulle ihan demonauhan perusteella, mikä on nykyään harvinaista. Lähetin demon levy-yhtiöön ja siitä kiinnostuttiin. Ei ollut mitään kilpailua, ja he eivät tienneet siinä kohtaa, että mulla oli pienet kytkökset Yö-yhtyeeseen. Kun menin ensimmäistä kertaa alustavasti palaveeraamaan levy-yhtiöön, sain sanoa, että minua on pyydetty Yö-yhtyeen kiertueelle mukaan, muistelee artisti.
– Varmasti se herätti heidän kiinnostuksensa. Sillä on oma merkityksensä, että Yö-yhtye ja Olli olivat minusta kiinnostuneita. Se oli valttikortti, jota käytin esittäytyessäni. Kyllä mulla oli kunnianhimoa, ja kun paikan päälle pääsin, piti samalla kertoa vähän meriittejä.
– En ollut koskaan esiintynyt bändin kanssa ennen Yötä. Monet aloittavat bändikokeilut yläasteella ja saavat sitä kautta kokemusta. Treenaavat tuntikaupalla jossain bändikellarissa ja satsaavat artistiutensa kehittämiseen ennen kuin on mitään takeita siitä, että lyökö se leiville. Mulla oli kuorotausta ja olin viiden vuoden kuorossa laulamisen jälkeen mennyt musiikkilukioon, jossa musiikki oli ollut läsnä jokapäiväisessä kouluelämässä.
Suvi oli vielä lukiolainen alkaessaan työstää ensimmäistä Särkyneiden sydänten tie -levyään. Vuosi oli 2008 ja läpimurtosingle Hento Kuiskaus, jonka jälkeen radiohitit ovat seuranneet toisiaan. Matka Yö-yhtyeen kanssa sai jatkoa tänä keväänä julkaistun Hän tanssi kanssa enkeleiden -tribuuttialbumin myötä, joka myi reilussa viikossa platinaa. Teräsniska myöntää, että Lindholmilla on ollut suuri vaikutus hänen elämäänsä.
– Meistä on tullut näiden vuosien aikana todella hyviä ystäviä. Hän on mun oppi-isä ja esikuva. Ei tosin laulajana, vaan enemmänkin tulkitsijana. Persoona ja karisma on kohdallaan. Teknisesti lahjakkain laulaja Olli ei ole, ja tietää sen itsekin. Hän näyttänyt mulle, mitä viihdetaiteilijan työ on, ja miten tuo homma hoidetaan, pohdiskelee iskelmätähti lämpimään sävyyn.
– Olen hänen kauttaan nähnyt, miten esiintyjä on lavalla ja kuinka ottaa yleisönsä ja kuinka polvillaan ne naiset on siellä. Suurin piirtein alkkareita lentää! Se on ihailtavaa, että hän saa ihmisissä aikaan tuollaisia reaktioita. Kun sain oman bändin ja aloitin keikkailun, seisoin lavalla kuin hiilihangon niellyt. En uskaltanut liikkua ja pidin mikkiä koko ajan ständissä.
– Oli tosi iso kynnys lähteä vapautumaan siitä. Mun piti käydä sitä täällä, Suvi osoittaa päätään.
– Mutta tosi paljon mun bändi, ystävät ja perhe rohkaisivat. Kun tein paljon keikkaa, niin rentouduin pikku hiljaa. Olen keikkaillut nyt jo viisi vuotta. Kuusi ja puoli vuotta tulee siitä, kun eka biisi julkaistiin. Olen paljon käynyt livekeikoilla ja seurannut suomalaisia artisteja ja bändejä – katsellut, miten he toimivat ja spiikkaavat lavalla. Edelleen käyn, vaikka koen kyllä jo tällä hetkellä osaavani homman.
– Osaan yleisöä viihdyttää eri tavalla, mutta siitä huolimatta musta on ihana käydä seuraamassa bändejä ja oppia uutta. Festareilla tietysti näkee vaikka keitä – Eppu Normaalit ja J. Karjalaiset. Paljon olen seurannut, miten joku Jenni Vartiainen, Chisu, Erin ja Laura Närhi esiintyvät. Heihin voi samaistua, koska he ovat kaikki nuoria naisihmisiä. Olen myös tarkastellut suurten iskelmätähtien, kuten Paula Koivuniemen, ja Katri Helenan tyyliä.
– Olen aidosti kaiken aikaa kiinnostunut siitä, mitä muut tekevät. Kuitenkin on ollut tärkeä löytää omat jutut lavalla – ei mun tarvitse mitään Lindholmin haara-asentoa matkia!
Teräsniska ei tee itse omia kappaleitaan, vaan niiden takana on joukko suomalaisia eturivin musiikintekijöitä. Hänen esittämiään lauluja on syntynyt esimerkiksi Jussi Rasinkankaan, Saija Aartelan ja Jonne Aaronin kynästä.
– Silloinkin, kun tuli se Jonnen Jos Menet Pois -biisi, niin se oli saanut mun yhteystiedot Katri Helenalta ja Lindholmin Ollilta. He olivat molemmat sanoneet, että tarjoapa tuota kappaletta Suville, että jos sitä kautta saisit sen levylle. Sinnehän se päätyi. Kun Jonne soitti mulle, en ollut aluksi uskoa korviani, että mulle soittaa joku Jonne Aaron!
– Mietin, että miten tämä on mahdollista! Kappaleesta tuli kuitenkin iso hitti, ja se oli Vain elämää -ohjelmassakin mukana. Oli ihanaa, että se on löytänyt paikkansa ihmisten elämästä. Uusimmalla levyllä on paljon naissanoittajien kappaleita. Levyilläni on yleensä ollut enemmän miehiä tekemässä biisejä.
Suomalaisten naisartistien kirjosta Suvi erottuu raikkaana Lapin tuulahduksena. Tämä neito ei menettäisi piiruakaan karismaansa, vaikka menisi keskelle peltoa seisomaan kumisaappaat jalassa tuulitakki päällä. Laulajattaren olemuksesta huokuu tasapainoa ja lämpöä. Sanalla sanoen, maanläheisyyttä.
– Ihanaa, että olet löytänyt tuon puolen. Jokaisen artistin kohdalla levy-yhtiössä kuitenkin mietitään persoonallisuutta ja mikä se oikein on kenenkin kohdalla. Olen aina ollut naapurintyttömäinen.
”Mulla on ollut paljon ihastuksia”
Suvi puhuu avoimesti kokemistaan haasteista uransa alussa. Monissa tilanteissa hän törmäsi aiemmin asenteeseen, jossa aloittelevan laulajan uskottavuutta epäiltiin iskelmän esittämisen takia. Naisen mukaan esimerkiksi isojen festivaalien esittäjät eivät ole vielä lämmenneet, vaikka meriittejä on jo tullut kerättyä.
– Mun levyt ovat myyneet yli 250.000 kappaletta, mutta en ole silti kertaakaan esiintynyt Ruisrockissa tai Provinssirockissa. Vielä. En tiedä johtuuko se sitten vahvasta iskelmätaustasta, mutta luulen, että se voisi olla syy. Jos mennään tyypillisille iskelmäkeikkapaikoille, joita ovat esimerkiksi tanssilavat, niin siellä olen törmännyt iästä johtuvaan pompotukseen.
– Minä ja mun bändi ollaan kaikki nuoria. Silloin kun aloitettiin, oltiin vielä viisi vuotta nuorempia – siis ihan natiaisia. Keikkajärjestäjistä välittyi tuollainen fiilis, että asia huomioitiin. En halunnut alkaa setvimään välejä tai vääntää mitään rautalangasta. Tuosta vaiheesta ollaan jo päästy. Ollaan jo kokeneempia, mehän oltiin melkoisia valkonaamoja alussa.
– Bändi oli tehnyt aiemmin keikkoja kimpassa, ja minä nousin pikkuhiljaa samalle tasolle. Oltiin kaikki yhtä epävarmoja esiintyjiä silloin alussa. Nyt ollaan kimpassa kavuttu portaita ylöspäin – tehty ensimmäinen iso festivaalikeikka, esiinnytty Emma-gaalassa ja tehty konsertti. Se on hieno asia kokea ryhmässä, jossa ei ole mukana konkareita.
– Olemme hyvin tiivis perheyhteisö. Olemme lähes 200 päivää vuodessa yhdessä. Me ollaan bändinä kimpassa enemmän kuin tyypit ovat oman perheensä kanssa. Mun onni on se, että perheeni kulkee mukana.
Teräsniska löysi rakkauden läheltä, kun rakastui yhtyeensä ääni- ja valomiehenä toimivaan Simo Aaltoon. Kihlapari asuu nykyään omakotitalossa Oulussa. Laulajatar on viime aikoina sisustellut yhteistä kotia suurella innolla. Hänestä paistaa elämänvaiheen onnellisuus ja siitä nauttiminen, eikä tähti ole onneaan kiistänytkään.
– Jos Simo tekisi jotain muuta hommaa, ja nähtäisiin pari kertaa viikossa, niin ei me nyt varmaan oltaisi vielä kihloissa. Tutustuminen on tapahtunut nopeaa tahtia, kun on saanut elää hänen kanssaan kaikki tilanteet läpi varhaisessa vaiheessa, kommentoi neito ensimmäistä vakavaa suhdettaan.
– Simo on ensimmäinen ihminen, jonka esimerkiksi esittelin isälleni. Tiesin, että se oli iso juttu isälleni, koska en teini-ikäisenä tuonut yläasteella kotiin pojankloppeja. Tuolloin kynnys tuoda ensimmäinen poikakaveri kotiin parikymppisenä oli isompi juttu. Se jännitti varmaan ihan jokaista tahoa.
Rakkaus ei ole voinut olla vaikuttamatta tuoreen Pohjantuuli-albumin sävyyn. Teräsniska kuvaa levyä positiivisimmaksi albumikseen. Naissanoittajien tekemissä teksteissä on feminiinistä voimaa, joka miellyttää artistia.
– Halusin löytää myönteisiä lauluja. Olen aiemmin laulanut enemmän tyypillisiä melankolisia iskelmälauluja. Halusin kääntää kelkkaa tietoisesti ja tehdä myönteisempää levyä. Kun elämässä pyyhkii muuten hyvin ja on hyvä olla, niin on luontevaa tuottaa sen kaltaista materiaalia, kertoo tähti ja paljastaa omien tunteiden vaikuttaneen kappaleiden tulkintaan.
– Kyllä jotain rakkautta tihkuvaa tekstiä tulkitsee aivan eri näkökulmasta. Mulla on ollut paljon ihastuksia ja potentiaalisia poikaystäväehdokkaita, mutta ne eivät ole kuitenkaan johtaneet mihinkään suhteeseen. Tämä on nyt ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen mies.
Mitenkäs sitten ne iskelmän kestoaiheet – sydänsurut? Ei kukaan varmasti halua laulaa lemmentuskista ollessaan rakastunut.
– Niin, vaikka levyllä kappale numero kolme Vaiettu rakkaus on ehkä tämän levyn biiseistä helposti avautuvin. Siinä kerrotaan siitä, että ihminen elää parisuhteessa, ja suhteen liekki on sammumassa, mutta kumpikaan ei ole vielä päästänyt irti. Ja sitten ihmisellä on vaiettu rakkaus, salarakas.
– Tärkeimpänä viestinä kappaleessa on tunne, jonka salattu rakkaus aiheuttaa. Kun siitä ei voi kertoa kellekään, se syö ihmistä sisältä päin. Se on surullinen juttu. Tämä on varmaan levyn melankolisin biisi. Se nousi levyn tärkeimmäksi kappaleeksi – ei kylläkään siksi, että liippaisi läheltä omaa elämää.
– Kuuntelin kappaletta erään ystävättäreni kanssa, ja tämä oli hänen biisinsä. Hän sanoi, ettei mikään laulu ole ikinä koskettanut häntä kuin kyseinen kappale. Häntä sattui sillä hetkellä, ja sen tunteen kanssa menin studioon levyttämään. Itkin laulaessani tätä kappaletta, koska tunsin sen, mitä ystäväni koki omassa elämässään.
– Biisi nousi yllättävän arvokkaaksi, koska siihen oli vuodatettu sydänverta, vaikka se ei omaani ollutkaan. Tarina kulki minun kauttani ystäväni äänenä. Uskon, että tuo on tuhansien ihmisten tarina. Voin kuvitella sen hetken, kun tämä kappale soi radiossa, ja siinä on kalkkiviivoilla kulkeva parisuhde…
– Ajetaan autossa, tämä biisi pärähtää soimaan ja jommalla kummalla on se fiilis, että puukko kääntyy lihassa. Kuinka helposti sitä voi siinä tilanteessa sanoa, että ”Kuuntele, tämä on hyvä biisi”. Olla paljastamatta itseään, jos vielä haluaa pitää salassa. En hyväksy millään muotoa pettämistä, enkä voisi kuvitella pettäväni, mutta tunnen myötätuntoa tilannetta kohtaan.
Omassa parisuhteessaan iskelmäkaunotar kertoo olevansa omistautuva.
– Heittäydyn suhteeseen täysillä. Mulla on sellainen olo omassa suhteessani, että elän ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni. Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu, mutta en halua ajatella liikaa ja jossitella. En halua olla kyyninen ja sitoa itseäni negatiiviseen ajatteluun.
– Levyn Pohjantuuli-nimikkokappaleessa lauletaan, että ”Suruun sidottuna sydän hajoaa”. Haluan mieluummin kulkea aina valoa kohti, toteaa Suvi, ja avaa lähemmin kyseisen laulun hengellistä sanomaa, jossa uskalletaan kurkottaa katse kohti taivaita.
– Jos ajattelee omaa elämän filosofiaa, niin en ole mikään harras ihminen. Elämässä on ollut kuitenkin sellaisia hetkiä, että olen katsonut ylöspäin ja miettinyt, että jos siellä on joku korkeampi taho, niin jelppaa vähän. En tiedä, että heijastuuko se joissain kappaleissa. Pohjantuuli-kappaleen kertosäe on aivan selkeä rukous. Samanlainen ajatus oli Katri Helenan Anna mulle tähtitaivas -biisissä.
– Siihen olen omaa kappalettani verrannutkin. Kun kaikki muu elämästä viedään, niin on enää yksi asia, mitä ihminen voi pyytää. Tähtitaivasta, valoa pimeyteen. Jos Pohjantuuli -kappale voi jonkun ihmisen elämää auttaa, niin olen siitä onnellinen.
– Siinä on kaksi elementtiä, Pohjantuuli ja vaahteran lehti. Pohjantuuli puhisee rakkauttaan, ja vaahteran lehti on se, joka ikään kuin kuiskii siitä tunteesta ja irtoaa tuulen vietäväksi. Ehkäpä lehti on ollut puuhun kiinnittyneenä sidoksissa ja kahlittuna johonkin surulliseen asiaan ja rukoilee voimaa irrottaa.
”Minussa ei ole ollut salaperäisyyttä”
Tyynenä silmiin katsova Suvi Teräsniska kuuluu ihmisiin, jotka saaneet maistaa palan julkisuutta jo nuorella iällä. Lööpeissä neito ei ole viihtynyt, ja hän syyttää siitä luontaista rauhallisuuttaan.
– Kaikista skandaaleimmat jutut, mitä musta on saatu revittyä on se, että ostin itkuhälyttimen Facebookissa. Se on ollut räväkin otsikko. En varmaan anna niille mitään aihetta. Yleensä lööpeissä lukee, että tähti riehui humalassa ravintolassa, ajoi kännissä autolla tai jotain tämmöisiä. En ole tehnyt mitään sellaista.
– Olen samalla ollut avoin asioistani ja kertonut esimerkiksi seurustelusuhteestani, kihloihin menemisestä ja omakotitalon ostamisesta. Minussa ei ole ollut sellaista salaperäisyyttä, mikä olisi luonut ylimääräistä mielenkiintoa, että ”Tuolla ihmisellä on jotain salattavaa ja se pitää kaivaa esille”.
Selväpäinen asenne on niitäkin peruja, että julkisen henkilön asema ei ole kuitenkaan tullut Suvin elämään ryminällä, vaan kaikessa rauhassa. Lähipiiri on saanut pikkuhiljaa tosin tottua siihen bändiään luotsaavan artistin kiireisiin.
– Kaverit on naureskelleet lähinnä sitä, kun mun vapaa-aika on vähentynyt, eikä ehdi usein näkemään. Niiltä on tullut kuittia siitä, että jos haluaa tietää mulle kuuluu, voi avata Iltapäivälehden ja siellähän se sitten lukee. Ei tarvii soittaa, kun lukee lehdestä.
– Julkisuuteen siirtyminen tapahtui silloin hissunkissun. En voittanut mitään kilpailua ja ollut sen jälkeen joka lehden kannessa. Tein ensimmäisen biisin 2007, eikä siitä tullut hittiä. Samoin kävi toiselle kappaleelle. Seuraavana keväänä alettiin tehdä levyä ja sieltä nousi Hento Kuiskaus. Siitä se vasta lähti pikku hiljaa. Sen jälkeen tuli Jonnen biisi Jos menet pois.
– Kuorosota oli viimeinen niitti, joka pyöräytti aika ison rataksen liikkeelle. Keikat alkoivat olla loppuunmyytyjä ja mua revittiin joka paikkaan. Muistan sen, kun Kuorosota päättyi juuri ennen joulua. Se oli älytöntä. Palasin kotiin ja siellä oli 20 tyttöä nimmarivihkoset kädessään. Yksi oli kuullut, missä asun, niin sen jälkeen koko vieressä oleva ala-aste tiesi sen.
– Se oli tosi hassua. Esimerkiksi Antti Tuiski koki tuon heti uransa alkuvaiheessa Idolsista lähtien. Hänet lyötiin heti framille, ja hän oli nimenomaan pienten lasten ja nuorten tyttöjen suosikki. Olen omalla musiikillani purrut enemmän aikuisempaan väestöön, niin oli todella yllättävää, että tuollainen Kuorosota sai kaikenikäiset ihmiset liikenteeseen, toteaa Suvi Teräsniska, ja jatkaa aiheesta mietteliäänä.
– Televisiolla on valtaa. Olen joutunut sen oppimaan. Olen aiemmin ollut vähän nihkeänä, jos levy-yhtiöstä on tullut pyyntö, että pitäisi mennä televisiolähetykseen laulamaan playbackina. Olen miettinyt, että miksi mennä mannekiiniksi, kun ei saa edes laulaa oikeasti? Pikkuhiljaa olen tajunnut, että on sillä merkitystä.
– Kun pikkuveljeni Oskarin kanssa esiinnyttiin helmikuussa playbackina Korkojen kera -ohjelmassa, niin kuinkahan monta YouTube-katsojaa silläki videolla jo on, ja kuinka iso biisi siitä Pettävällä jäällä -kappaleesta tuli. Yö on tehnyt siitä ison biisin ja Juha Tapiokin on esittänyt sitä keikoillaan, mutta millainen hitti siitä tuli vielä minunkin laulamana. Vielä kerran kappaleen elinkaari jatkui.
Artisti ei kursaile myöntää olevansa Vain elämää -formaatin fani. Onkin kiinnostavaa kysyä, joko Suvia on pyydetty sarjaan mukaan kulissien takana.
– En ole ihan varma miten tuo kuvio meni, kun edellistä kautta kasattiin. Pyyntö on mennyt levy-yhtiöön ja siellä he ovat miettineet valintojaan. Liian samankaltaisia artisteja ei voi sinne ottaa. Käsitykseni mukaan mun ja Laura Närhen välillä arvottiin, ja Laura meni sinne tällä kertaa. Kyllä lähtisin mielelläni sinne!
– Ohjelmasta välittyy positiivinen viba ja siellä saa tehdä musiikkia, olla oma itsensä. Kakkoskauden kohdalla oli hauska huomata, miten artistit luovat tunnelman. Kun ensimmäinen oli hyvin nyyhkynyyhky, niin eihän kakkoskausi ollutkaan aivan samalla tavalla pelkkää itkemistä. Se on vaan yksinkertaisesti hyvä formaatti – lyödään neljän seinän sisään oman genrensä edustajia ja pikkuisen hämmennetään.
– En näe itseäni missään Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa – se on niin kaukana minussa. En lähde tanssimaan luistimet jalassa tai ilman. Ei pysty!
”Olen kuuden hengen bändin työnantaja”
Kun musiikkigenreistä ja niiden hämmentelystä puhutaan, niin harva taitaa tietää, että Suvikin on melkein käynyt nuoruudessaan iskelmäartistin ”pimeällä puolella” – nimittäin räppifiittaamassa. Oli lähellä, ettei tumman pehmeä ääni päätynyt Pikku G:n vuoden 2003 Räjähdysvaara-levylle.
– Kun olin ylä-asteella, meinasin mennä laulamaan Pikku G:n Me ollaan nuoriso -kappaleeseen. Olen siis melkein räppifiitannut, mutta en sentään! Ei ole sen jälkeen kysytty tuollaisiin, mutta jos kysyttäisiin, harkitsisin vakavasti. Esimerkiksi Cheekin uudella levyllä tämä Samuli Edelmannin kanssa tehty homma on todella ihana.
– Kun on kyse miehestä, joka fiittaa miehen levylle, niin siinä ei ole mukana sellaista ajatusmaailmaa, että nainen olisi sellainen pimatsu. Yleensä räppipuolella maailma on sellaista, että on isoa korua, uhkeaa naista ja lirkuttelua. En ihan heti näkisi itseäni semmoisessa roolissa. Mutta jos jotain Samulin Parempi mies -biisin tyylistä tulisi, niin voisin helposti lähteä mukaan.
Kesken haastattelun ravintolan televisiossa alkaa soida Polar-mainos, jossa kuullaan Suvin Missä tuulet kohtaa -kappale uudelta levyltä. Huomio kiinnittyy hetkeksi siihen. Keskustelu siirtyy käsittelemään Suvin vastuuntuntoa. Kymmenen vuotta nuorempaa Oskari-veljeä ikänsä paimentanut neito ja vanhempien avioerosta selviytynyt artisti ei ole koskaan elänyt villiä nuoruutta – eikä koe sitä tarpeelliseksi.
– Mulle on aika monet tutut ja ystävät sanoneet, että vaikutan vanhemmalta kuin mitä olen. Eräs minua 18 vuotta vanhempi ystävättäreni on sanonut, että olen ihan syntynyt vanhana – hyvässä mielessä. Tietynlainen ikäkypsyys minussa on. Osasyy varmasti on sillä, millaiseen ryöpytykseen olen nuorena joutunut. Harteillani on ollut vastuuta.
– Pyöritän kuuden hengen bändiä ja olen heille työnantaja. Mulla on oma firma, ja teen sen kirjanpidon. Mun pitää huolehtia monista asioista, että majoitukset ja aikataulut on kunnossa ja kaikilla on ruokaa. Haluan olla koko ajan kartalla siitä, minne olen menossa keikoille. Soittelen paljon ohjelmatoimistoihin ja kyselen, millaisia tapahtumia on tulossa.
– Kannan vastuuni, ja se on varmaan minua kasvattanut. Moni muu mun ikäinen on vielä jossain tenttikirja kädessä ja elää opiskelijaelämää. On siinäkin omat stressinsä, mutta kyllä ainakin minun kaverit viettävät huolettomia haalaribileitä kaupungilla harva se viikonloppu. On aivan eri asia kasvaa aikuiseksi julkisuudessa.
– En ollut koskaan teini-ikäisenä mikään hankala nuori, olin tosi kiltti. En tosin tiedä, olenko aikuinen vieläkään. Tietyissä asioissa en! Se on antanut perspektiiviä, kun on joutunut hakemaan useampia pankkilainoja ja joutunut käsittelemään sellaisia asioita, joita monet ikäiseni käsittelevät vasta työelämään päästyään.
– Ihmiset voivat olla siinä vaiheessa kolmekymppisiä, jos opiskelut kestävät. Monesti halutaan kouluttautua lisää. Henkilö ei ole välttämättä vielä rahallisesti siinä pisteessä, että pystyisi sijoittamaan omaan asuntoon. Kai sitten olen aikuinen – jos se nyt vaatii sen, että on asuntolaina ja oma auto, myöntää tähti näennäisen vastahakoisesti virnuillen.
Parhaiten Teräsniska rentoutuu keikkailun lomassa spinningillä, jota kehuu monen artistin suosimaksi lajiksi. Myös suhteet kotiväkeen Kolarissa ovat kunnossa, ja vierailuja suoritetaan puolin ja toisin tasaisin väliajoin. Pohjoisessa iskelmätähti kertoo kokevansa suurta rauhaa, jonka veroista ei löydy muualta.
– Olen huomannut, että kun menen käymään kotiseudullani Kolarissa mummojen ja isän luona, niin jotain tapahtuu. Joku moodi loksahtaa päälle. Mystisesti sinne mennessäni kukaan ei edes soita minulle! Puhelin ei vain silloin soi, vaikka ihmiset eivät menoistani tietäisikään. Mun mieskin on huomannut paikan merkityksen, vaikka hänellä ei ole mitään tunnesiteitä paikkaan.
Suvin mukaan mummolassa ei ole maittavasta ruoasta puute, ja siellä voi mummojen pitopöytien äärellä unohtaa maalliset murheet. Mummon takia on myös oma siippakin tullut potkittua pois yhteisestä vuoteesta – onneksi ei sentään riitojen siivittämänä.
– Viimeksi mummo ja isä tulivat käymään meillä, niin jo sieltä tuli se tyyneys ja rauha mukana. Mulle on tosi tärkeää, että saan nukkua mummon vieressä. Sanoin Simolle, että sen paikka olisi sinä yönä yläkerrassa ja potkaisin sen pois meidän sängystä. Me nukutaan muutenkin 365 yötä kimpassa ja hän on mukana bändissä, niin voidaan viettää paljon aikaa kahden. Se ei onneksi ottanut siitä mitään kieppiä, nauraa Suvi Teräsniska.
Anna Poikkimäki
