Monelle on iskostunut ajatusmalli, jonka mukaan kilpailu on pelkästään huono asia. Varsinkin kotimaan tasapäistävässä kulttuurissa eteenpäin pyrkivää henkilöä arvostellaan useasti toimintansa vuoksi. Tällaisesta ajattelutyylistä on jo aika murtautua vapaaksi, sillä kilpailussa voi olla myös hyviä puolia.
Rapakon takana tämä ollaan jo ymmärretty ja nokittelu on osa työelämää. Kisailu ja leikkimielinen taitojen mittely voi saada ihmisen yrittämään parhaansa ja ylittämään itsensä. On paljon aloja, joilla kilpailu ja toisiin vertaileminen on normaali osa työelämää. Yrittäjät, urheilijat, artistit ovat monien muiden ohella tottuneet siihen, että heidän tekemisiään tutkaillaan suurennuslasilla.
Syy tähän on, että samoja unelmia tavoittelevat monet. Vaikka kilpailuhenkeen liittyy kaikenlaisia epärehellisiä lieveilmiöitä, se voi myös parhaimmillaan saada ihmiset tiimiytymään. Yhteisissä ideointisessioissa voidaan keksiä mullistavia ajatuksia, joilla oma tuote markkinoidaan kilpailijoita paremmin.
Informaatiota pursuavassa kulttuurissa kiinnostavaa ei ole enää tiedon määrä, vaan sen onnistunut käyttö. Vastustajia tarkkailemalla voi oppia omasta alasta, yrityksestä ja kyvyistä enemmän kuin millään muilla keinoilla, Elite Daily kertoo. Jos henkilö jää mukavuusalueelleen, hän jää samalla myös jälkeen. Eteenpäin meneminen vaatii uudistumista, ja kuka muu pakottaisi ihmisen siihen yhtä tehokkaasti kuin vahva vastus?
Kisailukumppani opettaa ihmiselle eniten omista vahvuuksistaan, sillä jokaisen virheen kohdalla sattunut häviö harmittaa sen verran, että sitä ei halua toistaa. Omaa käytöstä ja toimintamalleja tarkkailemalla, sekä alansa yleisiä toimintaperiaatteita tutkimalla voi löytää porsaanreikiä, joiden kautta löytää uusia teitä samaan maaliin. Pahinta kilpakumppania on siis syytä kiittää.
