Kotimaisille valkokankaille saapuu 18. lokakuuta Dome Karukosken ohjaama Leijonansydän-elokuva, joka on jo ehtinyt puhuttaa koskettavan aiheensa takia. Skinheadeista ja uusnatseista kertovassa elokuvassa pääroolissa nähdään näyttelijä Peter Franzén.
Kansainvälisiä roolitöitäkin tehnyt mies esittää uusnatsijengiä johtavaa Teppoa, joka joutuu kyseenalaistamaan elämänarvojaan avovaimonsa tummaihoisen lapsen ansiosta. Kyselimme tähdeltä pressinäytöksen jälkeen miten hän onnistui eläytymään roolihahmonsa maailmaan.
– Tämä oli hyvin vaativa elokuva monella tasolla. Olin juuri lopettanut oman Tumman veden päällä -elokuvan kesäkuvaukset. Ennen niitä kuvauksia Dome oli kysynyt multa, jos lähtisin mukaan leffaan tekemään tätä pääroolia. Olin aluksi epäileväinen, että olenko hyvä tekemään tätä, koska elokuvan tuottaminen, käsikirjoittaminen ja ohjaaminen oli kuitenkin aika vaativaa, kertoi Peter Franzén Staralle.
– Dome oli sitä mieltä, että sovin rooliin. Luin käsiksen ja se sivuaa sellaisia asioita, joita haluan tuoda esille omassa taiteessani näyttelijänä, elokuvantekijänä ja käsikirjoittajana. Suvaitsevaisuus on iso teema leffassa. Valmistauduimme rooliin neljän viikon harjoitussessiolla.
– Siinä käytiin läpi kohtauksia ja mietittiin joitain asioita uusiksi – osaa kohtauksista harjoiteltiin sellaisinaan. Meillä oli mukana eräs mies, joka oli hyvin pitkään kuulunut uusnatsiliikkeeseen, ja hän tuli kertomaan asiasta. Hän oli lähtenyt pois liikkeestä ja oli todella isona apuna meille. Hän kertoi suurella sydämellä meille nykyisestä ja entisestä elämästään.
– Se auttoi kaikkia näyttelijöitä menemään asiaan sisälle. Sitten omaehtoinen työskentely on tietenkin se viimesilaus, jolla näyttelijä pyrkii tekemään itsensä täydeksi ja oikeaksi henkilöhahmoksi. Tässä oli jonkin verran fyysistä treeniä ja suhteellisen vaativia fyysisiä tappelukohtauksia. Elokuvan teko vaati kokonaisvaltaisen eläytymisen, jotta siihen pääsi sisälle.
”Pitää muistuttaa ihmisiä suvaitsevaisuudesta”
Leijonasydän-elokuvassa nähtävät uusnatsit olivat varsin lihaksikkaassa kunnossa olevia korstoja. Näyttelijöiden treenistä on jo kuultu haastatteluissa, mutta Franzénille fyysisyys on tavanomainen näyttelijätyöhön kuuluva asia, jossa ei ole sen enempää ihmettelemistä.
– Se oli tällainen cross training -juttu, mitä tehtiin. En kerinnyt olemaan siinä kauheasti mukana, koska olin oman leffani kuvauksissa. Olen tottunut tekemään fyysistä treeniä itsekseni, joten mulle se ei oikeastaan vaikuttanut kovin paljon. Treenaan muutenkin kolme kertaa viikossa.
– Olen kokenut, että fyysisyys on auttanut minua pysymään terveenä ja helpottanut erilaisten roolihenkilöiden sisälle menemistä. En tiedä, miten usein nuo muut treenasivat – varmaan joku kolmisen kertaa viikossa. Cross training on hyvä kunnonkohotuslaji. Hyvin monipuolinen. Harrastan itse nyrkkeilyä, pysyn sillä kuosissa.
Teppo-roolihahmon elämää on elokuvassa pitkään hallinnut sulkeutunut skinhead-kaveripiiri ja sen ajatusmaailma, kunnes mies alkaa nähdä itsenäisesti asioita uusin tavoin. Kuinka rankkaa näyttelijän oli käydä läpi tämä prosessi?
– Tietenkin jos on kyse tällaisesta äärielementistä – mikä tahansa ismi on mulle aika vieras elementti henkilökohtaisessa ajatusmaailmassa. Tähän liittyy niin paljon väkivaltaa ja väkivallan uhkaa ja aggressiota. Oli rankkaa, että tuottaa itsestään esiin niitä tunteita. Nimenomaan sitä ristiriitaa uuden ajatusmaailman ja tämän henkilön uuden elämän ja toivon kipinän välimaastossa, pohdiskeli 42-vuotias Franzén.
– Se oli hankalaa siinä mielessä, että ensin piti löytää ääriajatus. Tämä mies on ollut ainakin 20 vuotta uusnatsiliikkeessä, ja näyttelijän pitää käydä läpi kaikki, mitä on tapahtunut siinä aikana, jotta pystyisi olemaan todenmukainen. Ja jotta ymmärtäisi roolihenkilön intohimoja, toiveita ja elämänasennetta. Siellä piti käydä ja tulla sitten poispäin. Alkaa tuottamaan ajatusta, että tämä henkilö on muutoksessa.
Kysyimme tähden mielipidettä siitä, miten ajankohtaisia elokuvan esille tuomat aiheet ovat Suomessa juuri nyt?
– Suvaitsevaisuus on aina ajankohtainen aihe. Nyt kun maailma ja Eurooppa on monellakin tasolla ristiaallokossa, kaikki ihmisyyden osa-alueet nostavat päätään. Osa on tietenkin sitä hyvää ja osa pahaa ja vastenmielistä. Osa ihmisistä yrittää tehdä oikeasti hyvää toisille ja toimia kansakunnan puolesta.
– Olla ikäänkuin väkevästi jotain mieltä, mikä omasta mielestä auttaa kansakuntaa, perhettä tai lähipiiriä. Toiset omilla töillään tuhoavat sitä, mitä muut rakentavat ja tasapainottavat. Leijonasydän-elokuvan aihe on aina ajankohtainen. Pitää muistuttaa ihmisiä suvaitsevaisuudesta ja yhdessäelämisen tärkeydestä.
Näyttelijä Peter Franzén on ollut julkisuudessa esillä myös elämäntarinansa ansiosta. Tähti on kertonut alkoholismin ja väkivaltaisuuden varjostamasta lapsuudestaan avoimesti Tumman veden päällä ja Samoilla silmillä -romaaneissa. Ensimmäisestä mies ohjasi elokuvan, joka on syyskuusta lähtien nähty kotimaisilla valkokankailla.
”Aina kannattaa etsiä jotain muuta”
Monilahjakkuus on käynyt pitkän tien menestykseensä, ja hänen elämässään on nähtävissä vaikeuksista voittoon -narratiivi. Peter on kertonut kokevansa kaikista haasteista huolimatta eläneensä onnellisen lapsuuden. Kysyimme häneltä, mistä tämä kyky hyvän näkemiseen kumpuaa.
– Ensinnäkään en mä lapsena ajatellut, että mulla elämä mitään vaikeeta paskaa olisi. Se oli vain elämää. En edes tiennyt, että oli mitään muuta. Se oli normaalia. Tietenkin, kun sen ymmärtää, ettei niin saa olla normaalia, niin tulee kaikenlaisia tunteita pintaan.
– Sen olen oppinut hyvien ihmisten rakkauden kautta, että itse ei tarvitse olla sellainen kuin mitä näkee ympärillään. Sellainen, joka uskoo, että väkivalta tai toisen loukkaaminen olisi itseisarvo tai ainoa totuus elämässä. Aina kannattaa etsiä jotain muuta.
Tällä hetkellä Franzén elää unelmaansa todeksi monella eri tasolla. Hän on asunut vaimonsa Irina Björklundin kanssa vuodesta 1999 lähtien Los Angelesissa ja perheeseen kuuluu Diego-poika. Urallaan mies on napannut kansainvälisiä rooleja, kuten viimeksi The Gunman -toimintaelokuvassa.
Pätkällä tullaan näkemään Hollywoodin tähtiloistoa, kun mukana ovat muun muassa Sean Penn, Javier Bardem ja Idris Elba. Franzén on kuvannut Iltapäivälehdille rooliaan elokuvan seitsemänneksi suurimmaksi. Elokuvasivusto IMDB:n mukaan elokuva nähtäneen valkokankaalla ensi vuonna.
– The Gunman oli isoin juttu, mitä olen saanut aikaiseksi Los Angelesissa. Kun on kyseessä isompi leffa, niin siitä voi tietenkin poikia jotain hyvää. Se meni oikein kivasti. Oli hyviä hetkiä ihmisten kanssa. Toivotaan, että siitä tulee hyvä leffa ja toivon tietenkin, että olen siinä esillä enemmän kuin joku kymmenen minuuttia.
On ilmiselvää, että kuka tahansa, joka uskaltaa lähteä rapakon taakse luomaan itselleen uraa, omaa suuria unelmia. Pyysimme Peteriä oikomaan mutkat suoriksi ja sanomaan, mihin hän pyrkii kurkottaessaan kansainvälisille tähtiareenoille.
– En ole koskaan manifestoinut tuota asiaa. Se kohde on ollut aika epämääräinen mulla aina. Mun tarkoitus on tehdä elokuvia, näytellä niissä. Luoda maailmoja, ohjata, kirjoittaa niin pitkään kuin pystyn ja niin pitkään kuin elän. Pyrin kaikkeen parhaimpiin lopputuloksiin. Pyrin liikuttamaan ihmisiä, summasi Peter Franzén Staralle juttutuokion lopuksi.
