Konemusiikin uusia suuntaviivoja 1990-luvun alussa luonut brittibändi The Prodigy tekee nyt paluun uudella Invaders Must Die -albumillaan. Vuosien ”harharetkien” jälkeen yhtye palaa viimein Experience-debyyttilevynsä klassisille linjoille.
Juurille palaamisen on kerrottu olleen uuden albumin päällimmäisenä ajatuksena. Levyn ensimmäinen singlelohkaisu Omen sisältääkin monia läpimurtolevyltä tuttuja elementtejä, mutta koko albumilla niille ei kuitenkaan anneta liikaa valtaa. Jokaisessa kappaleessa on silti mukana jotain vanhaa tuttua. Klassikkomateriaalia on ammennettu erityisesti biiteissä.
Esimerkiksi Invaders Must Die -avausraitaan samplataan biisin loppupuolen nostossa Smack My Bitch Up -hitin biittiä ja soundit ovat yleensäkin peräisin 90-luvun kulta-ajalta. Levyn tarttuvimpiin raitoihin lukeutuva Thunder lainaa G-Force -kappaleen soundeja ja Out Of Space -biisin teemaa reggae-samplellaan. Punkin suuntaan askeleita ottava Colour ei tunnu kuuluvan levyn kokonaisuuteen, vaikka loppuosan electrofiilistelyt parantavatkin tunnelmaa.
Take Me To The Hospital samplaa suomalaisen Pepe Deluxe -yhtyeen Salami Fever -kappaletta. Lopputulos on energinen ja tyylikäs tanssiraita, vaikka ei kuulukaan levyn parhaimmistoon. Levyn paras sample löytyy Warrior’s Dance -kappaleesta, joka lainaa True Faithin ja Final Cutin alunperin jo vuonna 1991 julkaistua househittiä Take Me Away. Samplessa kuultava Bridget Gracen naisvokaali on hyvä veto, joka tuo biisiin uutta särmää. Myös pitkä breikki antaa kokonaisuudelle potkua, vaikka muistuttaakin hetken eurodancea.
Run With The Wolves tarjoaa tarttuvan kertosäkeen, mutta kuulostaa muuten liikaa viime vuosien välimallin The Prodigyltä. World’s On Fire on energiaa pursuava vauhtipaketti, jonka electrokikkailut ovat suoraan peräisin 90-luvun alun technomaailmasta. Piranha kierrättää Your Love -hitistä tuttua synasoundia. Levy saa tyylikkään päätöksen Fatboy Slim -tyylisellä Stand Up -raidalla, jonka rummuissa kuullaan yllättäen Foo Fighters -yhtyeen Dave Grohl.
Kokonaisuutena Invaders Must Die on upea levy yhtyeeltä, joka loi 90-luvun alussa suuntaa konemusiikille ja erityisesti silloiselle breakbeatille ja technolle. Juurille paluusta huolimatta levy ei ole täydellinen, sillä tutulle linjalle palaaminen ei sinänsä riitä hittilevyyn. Jotain jäi vielä puuttumaan.
Pisteet 4/5
