Luultavasti jokaisen ihmisen pahin tuomari on hän itse. Kun puhutaan nolostumisesta ja häpeän tunteista, harva tulee ajatelleeksi kuinka turhia ne ovat ylipäätään. Häpeä voi olla kasvatuksen takia tiukassa kuin selkäytimeen ujutettuna, mutta siitä vapautuessa ihmiselle avautuu täysin uudenlainen maailma.
Elite Dailyn mukaan meillä on parempi mahdollisuus saavuttaa unelmamme, kun emme mieti niin paljon epäonnistumisen mahdollisuutta. On syytä yrittää ja epäonnistua, ja yrittää taas – niin monta kertaa, että tuloksena on haluttu lopputulos. Matkan varrella tapahtuu kasvua, oppimista ja rikastumista monessa mielessä.
Nolostuminen on itseasiassa itsekeskeistä – ihminen käyttää hävetessään paljon sen ajatteluun, mitä muut hänestä ajattelevat. Kukaan ei varmastikaan ajattele toista ihmistä niin paljon ja pakkomielteisesti, että seuraisi mikroskoopilla tekemisiä ja huomauttaisi jokaisesta virheestä. Kyse on eräänlaisesta egoismista, josta irti päästämällä ajatusenergiaa vapautuu positiivisempaan pohdintaan.
Jos ihminen ei itse nolostu, hän vie samalla myös voiman pois muiden naureskelusta. Koulukiusaus on tästä hyvä esimerkki. Mikäli henkilö ei itse pidä itseään huonona tai uhrina, eivät toiset voi tölvinnällään tehdä lovea itseluottamukseen. Lisäksi itselleen nauraminen voi oikeastaan olla helpottavaa ja hauskaa. Jos mokaat, anna itsellesi lupa hihittää asialle.
Häpeä on sen verran syvään juurtunut tunnevaiva, että joskus sitä ei saa hälvenemään muuta kuin äärimmäisin keinoin. Äärimmäisin tapa lienee miettiä kuolemaa. Jos kuolisit tänään, mitä väliä millään enää olisi? Tuon ajatuksen tajuaminen voi antaa yllättävää rohkeutta. Siispä ei muuta kuin kokeilemaan, oppimaan, erehtymään ja kasvamaan.
