Helsinkiläinen Poets of the Fall -yhtye yllätti äskettäin musiikkikansan nousemalla suoraan virallisen albumilistan ykkössijalle. Yksi viikko ei tulokkaalle riittänyt, ja nyt se on viettänyt ykkösenä jo useita viikkoja. Mutta mikä ihmeen Poets of the Fall? Stara.fi tapasi yhtyeen Tampereella.
Yhtye kasautui perinteiseen tapaan bänditreenien ja ystävien kautta.
– Kitaristi Olli ja minä soitettiin bändissä, jammailtiin ja tehtiin musiikkia. Päätettiin ruveta tekemään kahdestaan musiikkia. Sit myöhemmin Captain miksas meidän musiikkia ja pian me pyydettiin se mukaan bändiin, Marko muistelee yhtyeen alkutaivalta.
Yhtyeen kundeilla on kovin erilaiset taustat varsinkin musiikin puolella.
– Ollin taustat on hard rockin ja kasarivaikutteiden lisäksi myös jazzin puolella. Mulla on itselläni rock ja metallitausta, joskin olen opiskellut myös klassista laulua, Marko kertaa kundien musiikillista taustaa. Captain tunnetaan konemusiikkimaailmasta, jossa mies on touhunnut mm. Aikakoneen parissa.
– Näistä kolmesta saadaan aika hyvä blendi. Kun teen musiikkia niin musta tuntuu etten jaksa kauhean pitkään sitä omaa räminää kuunnella, ja sit on hyvä jos siinä on Olli joka laittaa omia mausteita sekaan. Sit lopuksi Captain lisää vielä omat mausteensa soppaan, niin siitä syntyy hyvä keitos.
Hyviä keitoksia yhtye onkin saanut aikaan. Albumi Signs Of Life singahti suoraan listaykköseksi ja levyn biisit ovat soineet tiuhaan radiokanavilla. Varsinkin Lift -biisi on selkeää hittikamaa. Bändin musiikki on aiheuttanut jo kyselytulvan myös ulkomailta.
Ensimmäinen askel maailmanlaajuisessa tunnettuudessa yhtye otti, kun Late Goodbye -biisi soi Max Payne 2 -pelin tunnusmusiikkina.
– Olen pienestä pitäen tuntenut Järvisen Samin, joka on käsikirjoittaja tossa pelissä. Ollaan usein mietitty et tekisin musiikkia niiden peliin. Kerran sateisena iltana autossa istuessamme päätettiin et teen biisin. Tein ihan innoissani kaksi biisiä, joista toinen valittiin peliin. Alun perin sen piti olla sen pelimaailman hittibiisi, mutta tekijät halusivat siitä myös lopullisen version mukaan, Marko muistelee.
Late Goodbye palkittiin myös pelimaailman ”Oscarilla”, kun se vastaanotti Gang Awardseissa pelimaailman parhaan rock-biisin pystin. Yhtyeen piti alun perin myös esiintyä noissa bileissä, mutta keikka kaatui aikatauluongelmiin. Myös toinen, tosin hiukan suurempi, keikka on jäänyt väliin.
– Me oltiin ehdolla Ateenan Olympialaisten avajaisiin keikalle. Ne pyysi meidän managementin kautta tarjouksen, että millä hinnalla tulisitte keikalle. Oli suuri kunnia päästä jo ehdolle, vaikka Björk keikan lopulta saikin.
– Poets of the Fall -nimi tulee siitä, kun ruvettiin miettimään et millaista tunnelmaa ja moodia meidän musiikki edustaa. Syksy ja sade vaikuttavat meihin paljon. Samoin synkeä lankeaminen. Bändin nimessä on mukana kaikkia näitä, vokalisti Marko kertoo
Yhtye on siitä äärettömän harvinainen, että sillä oli takanaan vasta 3 keikkaa ennen levyn listasijoitusta, ja kaiken lisäksi albumi on omakustanne! Nykyisessä huomiotalous-kulttuurissa ja Popstarsien ja Idolsien ristitulessa tämä on uskomaton saavutus.
– Ajattelepa sitä. Jätkät on tehnyt levyn omilla rystysverillä ja se julkaistiin ilman suurta markkinointia. Mukana on ollut onnea, tuuria ja ihan hirveästi töitä, mutta saadaan ainakin tehdä ja tuottaa kaikki itse. Menestys on ollut häkellyttävää.
– Unelma oli että saisi oman levyn kauppoihin ja sit sitä odottaa sormet ristissä et se pääsisi edes jollekin listalle. Sit kun se pärähti ykköseksi niin siinä oli pari päivää silleen, että ”Mikä mun nimi on?”. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta Lista -ohjelmassa. Saatiin tietää sijoitus vasta muutama sekunti ennen meidän livevetoa, Marko muistelee shokkiuutista.
Yhtyeen jäsenillä ei nykyisin ole liikaa vapaa-aikaa, mutta silloin kun sellaisesta luksuksesta saa nauttia, Marko rauhoittuu harrastustensa parissa.
– Harrastan Tai-chiä ja joogaa, jotka tuovat tasapainoa, kun tässä on ollut aika hektistä tää meininki jo koko vuoden. Harrastukset on aika tärkeitä mun nupille. Sit pyrin näkemään paljon kavereita, koska se on se porukka sun ympärillä, joka tukee ja pitää jalat maassa.
Teksti: Jocka Träskbäck
