Televisiosyksyn yksi mielenkiintoisimmista uutuuksista on JIM-kanavalla nähtävä Kuokkavieras Kataja, jossa Janne Kataja kiertää Suomea kuvaajansa ja äänittäjänsä kanssa rahattomana, vain ihmisten vieraanvaraisuuteen luottaen. Ensimmäisessä jaksossa miehet nähtiin pohjoisimmassa Lapissa, jossa he päätyivät muun muassa nuolemaan poron palleja.
– Mitään ei ole suunniteltu tai sovittu etukäteen. Meidät viedään sinne paikkakunnan rajalle ja sitten tuotanto lähtee huithapeliin. Sitten me vain ajaudumme jonnekin paikkaan jonkun ihmisen matkassa ja sieltä tehdään seuraava siirto. Yhtään siirtymää ei tehdä tuotannon autolla. Me ollaan reissulla 36 tuntia ihan omin nokkinemme, Janne Kataja kertoi Staralle.
– Yksi tärkeä juttu on, että emme sano mihinkään ei. Minulla on asioita, joita pelkään tai joita en olisi halunnut tehdä, mutta kun emme sano mihinkään ei, niin meidän täytyy vaan tehdä niin. Jos poron palleja ei voi muuten syödä kuin elävältä nuolla, niin sitten meidän täytyy tehdä niin.
Kataja paljasti samalla hieman mitä tullaan näkemään sarjan tulevissa jaksoissa. Kataja oli juuri palannut Askolasta, jossa tehtiin ensimmäisen tuotantokauden viimeisiä kuvauksia. Hänelle on jäänyt kauden kuvauksista mieleen esimerkiksi Kiteen vierailu, joka sai odottamattomia käänteitä.
– Yritämme saada 36 tuntiin mahtumaan mahdollisimman paljon ihmisiä, näkemistä ja kokemista. Ensin halutaan tietää mitä paikkakunnalla on. Kiteellä kuultiin illalla yhdentoista maissa, että siellä on perheellä oma eläintarha, joka on Suomen neljänneksi suurin.
– Lopulta saatiin perheen pojan äiti kiinni ja yhtäkkiä oltiin yhdentoista jälkeen eläintarhassa syöttämässä Riku-karhua ja tapaamassa ilveksiä. Sitten selvisi, että heillä on myös kylpylä. Kysyimme, että voiko sen laittaa yöllä päälle, ja sitten oltiin keskellä yötä yhden aikaan Kiteellä kylpylässä, Janne Kataja paljasti Staralle.
Vesivehmaan lentokentällä kolmikko päätyi kokeilemaan lentämistä, mutta lentämisen ehdoksi kerrottiin, että Janne Katajan täytyisi hypätä samalla laskuvarjohyppy.
– En ollut ikinä ajatellut haluavani hypätä laskuvarjolla, mutta yhtäkkiä olin neljän kilometrin korkeudessa tekemässä tandem-hyppyä. Jos tuollaista suunnittelisi, niin 36 tunnissa tuo kaikki ei olisi ennalta mahdollista. Nyt koko homma perustuu siihen, että tilanteet vain syntyvät.
