Jos ilkeistä asioista musteni sydän, nyt tehdään Pitkän päivän matka yöhön. Disco tarjoilee parin vuoden tauon jälkeen albumillisen uusia biisejä. Tumman romantiikan mestarit ovat palanneet tunnelmoimaan.
Discon pojat Aki Eronen ja Olli Halonen ovat saaneet odotetun kolmannen albuminsa soittoon. Ensimmäisellä albumilla tehtiin ilkeitä asioita, toisella podettiin mustaa sydäntä, nyt kolmannella matkataan pitkän päivän matka yöhön.
-Tämä albumi on tummempi, jylhempi ja jollain tapaa kiihkeämpi kuin edellinen. Tällä kertaa mukana on enemmän tempoa ja paljon kontrasteja. Ehkä keikkailun hieman rock-meininki on alitajuisesti heijastunut levylle.
Albumia tehtiin päivittäin syyskuusta helmikuun loppuun ja julkaisunsa se sai maaliskuun lopussa.
Uuden albumin suhteen kundeilla ei kuitenkaan ole paineita; aikaisempi menestys ja kokemus toimivat paremminkin rentouttavana tekijänä. Pitkän päivän matka yöhön muodostaa yhden ison kokonaisuuden, joka koostuu kahdestatoista biisistä.
Disco on ilmeisesti pitänyt television 24-sarjasta, sillä tällä albumilla noudatetaan samaa ideaa, biisit sijoittuvat aikajanalla vuorokauden ajalle.
– Tässä kokonaisuudessa selvitellään pitemmän aikaa kestäneitä ihmissuhteita.
Kaikki biisit ovat tekijöilleen luonnollisesti tärkeitä, mahdolliset suosikkibiisit vaihtelevat oman elämäntilanteen ja ajankohtaisuuden vuoksi viikoittain. Jokaiseen kappaleeseen on olemassa aivan erityinen suhde: jotkin syntyvät kuin itsestään ja toiset eivät meinaa millään asettua muotoonsa.
– Tällä levyllä haastavin biisi tekovaiheessa oli syyllinen, joka muutti muotoaan useaan kertaan.
Disco vastaa hyvin pitkälle itse omasta tuotantopuolestaan. Tekstien tilaaminen kuulostaa vieraalta ajatukselta, eikä pelkkä esiintyminen riitä, tärkeää on saada toteuttaa koko prosessi.
-Me tehdään itse alusta loppuun, musiikki on näin ollen meidän näköistä. Haluan tehdä senkin takia musiikkia, että saan purettua omia asioitani, kertoo Olli.
Tällä kertaa Disco on sekoittanut myös kaksi taiteenlajia täydentämään toisiaan. Mukana on ripaus teatterin maailmaa: tekstiä löytyy William Shakespearelta ja levyn nimi on peräisin amerikkalaisen näytelmäkirjailija Eugene O`Neillin näytelmästä, jonka realistinen tematiikka sopii hyvin Discon tyyliin. Kysymys ei ole äkillisestä teatterikärpäsen puraisusta, vaan aihe juontaa juurensa Ollin näyttelijäntaustasta.
-On jännää huomata, miten hyvin Shakespearen teksti sopii myös poppiin. Levyn nimi oli puolestaan päätettynä jo aika varhaisessa tekovaiheessa. Luettuani näytelmän sen nimi jäi mieleen, se herätti kysymyksiä ja mielikuvia.
Nyt ajatukset liikkuvat jo tulevissa keikoissa. Muutamien keikkakokemusten perusteella ihmiset ovat ottaneet uudet kappaleet hyvin vastaan. Kommenteissa on kuultu, kuinka Pitkän päivän matka yöhön on levynä haastavampi kuin edeltäjänsä, se voi vaatia enemmän kuuntelua avautuakseen.
Julkaistut arvostelutkin ovat olleet pääasiassa hyviä, joten uutukaiselle voi niiden perusteella ennustaa hyvää tulevaisuutta.
– Kyllähän arvostelut aina koskettavat ja niistä voi helposti ottaa itseensä. Joskus muusikkokavereiden kanssa onkin ollut puhetta, että jos yrittäisi olla katsomatta arvosteluja ja keskittyisi vaan pelkästään musiikkiin.
Discon inspiraationlähteisiin kuuluvat hyvin arkiset asiat, oma elämä kokemuksineen ja tuttavapiiri. Ensimmäinen sinkku Toiseen suuntaan edustaa tietyllä tapaa tuttua ja turvallista, mutta siinä on kuultavissa lisäksi albumilla hyvin havaittavia uusia elementtejä. Toinen julkaistava sinkku on New York Paris London, jonka voidaan odottaa ilmestyvän vapun aikoihin. Odotettavissa on myös yhteistyötä Dj Slown kanssa.
-New York Paris London on jotenkin hyvin kesäinen biisi väreiltään. Se on Pet Shop Boys -henkinen ja Elviksen inspiroima.
Disco on vuorovaikutuksessa faniensa kanssa paitsi keikoilla, myös uusien nettisivujensa kautta. Tarkoitus on päivittää kuulumisia saitille säännöllisesti ja vastailla lähetettyihin viesteihin. Keikoilla puolestaan otetaan käyttöön uutta tekniikkaa, jossa kamerakännykällä voi saada omia kuviaan suuren yleisön nähtäväksi screeneille.
-Olisi hienoa, jos levyn kuuntelun jälkeen se herättäisi kysymyksiä omasta elämästä: mitähän toinen ajattelee, kun teen näin tai näinkö itsekin olen tehnyt. Se voisi johtaa jonkinlaiseen hiljentymiseen, kysymysten asetteluun tai ehkä jopa anteeksipyyntöön.
Minna Ruotsalainen
