Suomirockin kestosuosikki Kolmas Nainen nousee pitkästä aikaa lavalle Eppu Normaalin suurkonsertissa 14. elokuuta Tampereella. Stara.fi jututti yhtyeen keulahahmoa Pauli Hanhiniemeä.
”Lauma keski-ikäisiä äijiä muistelemassa menneitä”
Rockin SM-kisoista maineeseen ponnahtanut Kolmas Nainen hajosi erittäin menestyksekkään uran jälkeen kymmenen vuotta sitten. Myös yhtyeen toistaiseksi viimeinen albumi Onnen oikotiellä on samalta vuodelta. Hajoamisesta huolimatta suosikkiyhtye on nähty viime vuosina pari kertaa keikkalavoilla. Edellisen kerran Kolmas Nainen nousi lavalle Himoksella juhannuksena 2003.
– Lavalle nousee lauma keski-ikäisiä jätkiä muistelemassa menneitä. Keikka tulee olemaan mahdollisimman nautinnollinen sekä bändille että yleisölle, Pauli Hanhiniemi lupaa. Tässä on kyse enemmän sellaisesta riitistä ystävyyden, toveruuden ja menneiden aikojen kunniaksi. Avoimen nostalginen meininki siis.
Kolmas Nainen -yhtyeen tunnetuimpia hittejä ovat mm. Äiti pojastaan pappia toivoi, Tästä asti aikaa ja Valehtelisin jos väittäisin. Useat yhtyeen levyistä nousivat aikanaan suoraan albumilistan ykkösiksi. Varsinkin uran alkuaikoina yhtyettä verrattiin usein Eppu Normaaliin, ja nyt onkin hienoa nähdä molemmat suosikit samalla lavalla.
– On aivan huippua, että tarjoutuu hieno ja innostava tilaisuus kokoontua. Lisäksi on helkkarin hyvä vitsi olla Eppujen lämppärinä, koska kyllähän me siitä vertailusta Eppuihin jouduttiin kärsimään ennen omaa menestystämme.
Kolmas Nainen ei ole ensi kesänä ensimmäistä kertaa Eppujen kanssa samalla lavalla.
– Vuoden 1992 Ruisrockissa pukeuduttiin vitsinä Eppujen kanssa keikalla samanlaisiin ruutupaitoihin, rockveteraani muistelee.
EI VIELÄ UUTTA MATERIAALIA
Vaikka 2000-luvulle siirtyminen on saanut lukuisat entiset suosikkiyhtyeet tekemään Eppujen tyyliin uutta materiaalia, Kolmas Nainen ei ole ainakaan vielä matkalla studioon.
– Meillä ei ole mitään suunnitelmia uuden materiaalin tekemiseksi. Se on helvetin vaikea ennustaa tehdäänkö. Tarkoitus on lähinnä tehdä keikka silloin keikka tällöin, kun siihen tarjoutuu hyvä tilaisuus.
Vaikka yhtye on nähty viime aikoina muutaman kerran keikkalavoilla, yhtyettä ei silti ole virallisesti olemassa.
– Bändiä ei ole olemassa, mutta koska jäsenet on kaikki elossa eikä ole mitään estettä soittaa yhdessä, niin tehdään keikkoja aina joskus. Tosin siviilitöiden takia keikkoja on vaikea tehdä, Hanhiniemi toteaa.
– Bändi on joko olemassa tai ei ole olemassa. Olemme Mika Myllylän tavoin harmaalla alueella. Enemmän kuitenkin sillä laidalla että bändiä ei ole olemassa.
– Mulla on nyt kädet täynnä Perunateatteria. Tässä on kyse enemmän semmoisesta riitistä ystävyyden, toveruuden ja menneiden aikojen kunniaksi. Ei yritetä edes uskotella että oltais edes vakavasti otettava bändi, vaikka yritetään kuitenkin parhaamme. Emme hae keikalta katu-uskottavuutta. Ollaan myös valmiit ottamaan kritiikkiä vastaan, jos sellaista tulee.
Virallisten keikkojen lisäksi vanhat bändikaverit ovat koonneet yhtyeensä yhteen myös vähemmän julkisissa tilanteissa.
– Soitettiin viime kesässä salakeikka Oy Jee Ab -nimellä. Täytyy sanoa, että sen keikan jälkeen elimistössä virtasi eliksiirit, jotka ei olleet vuosiin virranneet. Kokemus oli niin voimakas että se on semmoinen nostalgissävyinen trippi, joka on ällistyttävän todentuntuinen kun sen käy läpi. Keikasta toipumiseen menee sit taas aikansa. Kyllä sen ymmärtää, että kymmenen vuotta on mennyt, Hanhiniemi tunnustaa.
Jocka Träskbäck
