Kalifornian auringon alla pikkuista vajaa 20 vuotta sitten syntynyt Avenged Sevenfold saapui maaliskuun ensimmäisenä tiistaina Helsingin Hartwall-areenalle napakan kevättalvisen lumimyrskyn riehuessa. Ääriään myöten lastattu jäähalli otti yhtyeen vastaan lämpimissä tunnelmissa.
Illan erikoisvieraana settinsä rämäyttänyt Disturbed oli voidellut lauteet tulikuumiksi näyttävällä pyrotekniikallaan ja erinomaisella live-vedollaan. Kuitenkin Avenged Sevenfoldin keikan ensimmäisestä kitarariffistä saakka tiesi, että nyt nähdään lavalla aitoja rokkitähtiä.
Perhe on oikea sana kuvaamaan yhtyettä, jonka alkuperäisjäsenet ovat pitäneet yhtä lähes kahden vuosikymmenen ajan. Laulaja M. Shadowsin rinnalla kitaraa soittavat Synyster Gates ja Zacky Vengeance, bassoa Johnny Christ ja rumpuja tuorein tulokas Brooks Wackerman. Saumaton yhteenkuuluvuuden tunne heijastui myös katsomoon 11.000 silmäparille.
Permannolle ja penkkirivistöille pakkautuneet ihmiset lauloivat kappaleiden mukana kurkkujänteet suorina fiilistellen. Bändi astui yleisön iholle lavan keskeltä miksauskoppia kohti kulkevaa siltaa pitkin ja fanit pääsivät herkuttelemaan metalliyhtyeen komeiden kundien musisoidessa. Soiton lisäksi kuuntelijoille suotiin leveitä hymyjä. Komeita hymyjä. Helvetin komeita hymyjä.
Suomessa säännöllisen epäsäännöllisesti vieraileva Avenged Sevenfold julkaisi viime syksynä The Stage -nimisen pitkäsoiton. Levyn nimeä kantava kiertue on nähty lähes kaikissa Euroopan maissa ja suurimmissa kaupungeissa. Vanhaa mannerta ennen miehet ovat kiertäneet Pohjois-Amerikassa, joten lienee luonnollista, että kevyt keikkaväsymys kuului ja näkyi Helsingin esiintymisessä.
Ylärivin katsomoista jopa kerrottiin, että laulun äänenlaatu puuroutui harmitukseksi asti, ja jäi muun muassa kovaa soitetun basson taakse. Parran kasvattanut herra M. Shadows jaksoi kuitenkin kehua suomalaisia maailman kauneimmaksi yleisöksi. Alemmalla katsomotasolla miksaus oli kaiketi onnistuneempi.
The Stage -levyn kappaleiden lisäksi konsertissa kuultiin yhtyeen eniten radiosoittoja keränneitä kappaleita, kuten Hail to the King ja Nightmare. Heti kiertueen avauskappaleen jälkeen yleisö pääsi herkuttelemaan A7X:n vanhemmalla tuotannolla, kun lavalla kaikui yhtyeen edesmenneen rumpali The Revin säveltämä ja sanoittama Afterlife-kappale. Encoren jälkeen faneja hemmoteltiin vielä Bat Countrylla, Little Piece of Heavenilla ja viimeisenä Unholy Confessionsilla. Koko keikan settilistan voi kuunnella tästä.
No, mikä sitten tekee tästä amerikkalaisyhtyeestä niin suositun? Samanlaisia pumppuja on maailmalla pilvin pimein. Kädet alas. Tämän bändin jätkät ovat ainakin naispuolisten rokkidiggareiden mielestä hävyttömän hyvännäköisiä. Lisäksi kappaleissa on tarinaa ja teatraalisuutta.
Soitossa on taitoa. Yhtyeessä on munaa ja sopiva määrä metallia, että sen avulla saa nostettua hymynkaretta monenlaisen kuuntelijan suupieliin. Biiseissä soiva moniulotteisuus oli tuotu myös kiertueen lavaelementteihin, joista jokainen pala toimi live-screeninä näyttäen lähikuvaa muusikoista myös ihan korkeimmalle ja kaukaisimmalle areenan piippuhyllylle.
Lavasteiden ja tehosteiden ansiosta konserttikokemus nousi klubikeikkaa korkeammalle tasolle. Silti ainakin permannolla ja VIP-aitioissa päästiin lähelle intiimiä keikkatunnelmaa. Avenged Sevenfoldin kiertue-esitys oli tasavahvaa paahtoa alusta loppuun.
Yhtyeen jäsenet jäivät vielä hetkeksi fanien luokse keikan loputtua. Merkille pantavaa oli se, että plektroja, rumpukapuloita ja nimmareita hamuilivat niin viisikymppiset naiset, parrakkaat ruutupaidat kuin kiljuvat teinitytöt.
Keikan jälkeen katsojat pudotettiin takaisin karuun todellisuuteen. Alkuillan tuulinen sää oli muuttunut vihmovaksi lumimyrskyksi. Harva kuitenkaan valitti hyytävästä säästä, sillä Avenged Sevenfoldin tarjoama hurmos lämmitti lumessa kahlaajia. Baby don’t cry-y-y-y…
