Suomalaiset kunnat ja kaupungit järjestävät asukkailleen melko hyvin liikuntamahdollisuuksia, mutta palvelut eivät tavoita kaikkia. Liikuntapalveluihin osallistuvat lähinnä ne henkilöt, jotka elävät muutenkin aktiivisempaa elämää. Haasteena on tavoittaa niitä ihmisiä, jotka eivät edes harkitse liikunnan aloittamista.
Liikuntatieteiden maisteri Paula Harmokivi-Saloranta teki LUT-yliopistolle väitöstutkimuksen, jonka mukaan Suomen kunnat haluaisivat kannustaa liikunnan pariin erityisesti niitä, jotka eivät liiku terveytensä kannalta riittävästi. Mitä enemmän ihmiset pitävät huolta terveydestään ja hyvinvoinnistaan liikunnan avulla, sitä vähemmän tulee kansantaloutemme rasittumaan. Toisin sanoen valtio säästää, mikäli se panostaa ihmisten terveyteen ennaltaehkäisevästi.
Tutkimuksen mukaan paras tulos saavutetaan silloin, kun eri ihmisryhmät pääsevät vaikuttamaan alueensa liikuntapalveluihin. Vähän liikkuvia ja eniten liikuntaa tarvitsevia ei kuitenkaan tavoiteta jumppatunneilta. Heidät tulee kohdata työpaikoilla, perhekahviloissa ja muissa yhteisissä paikoissa omassa arjessaan. Toisin sanoen kaupunkien liikuntatoimien on mentävä sinne, missä ihmisetkin ovat.
Paula Harmokivi-Saloranta toteaa, että kunnilla on valtavat mahdollisuudet ihmisten aktiivisuuden lisäämisessä. Arjen esimerkeistä käyvät pyöräteiden ja leikkipuistojen pitäminen kunnossa. Vähemmän liikkuvalle esimerkiksi ohjattu metsäkävely tai kokoontuminen kylätalon perhekerhoon voi olla ensimmäinen aidosti houkuttava askel aktiivisempaan elämään. Pienikin liikunta on terveyden kannalta parempi kuin se, että ei liikkuisi ollenkaan.
– Suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Ihmisten liikkumista on edistetty useilla eri tavoilla. Kansanterveyden näkökulmasta liikkumisen edistäminen onkin välttämätöntä, jotta voitaisiin ennaltaehkäistä kroonisia kansantauteja, edistää kuntalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä säästää julkisia varoja, Harmokivi-Saloranta toteaa tutkimuksessaan.
