Suomessa kuoli yhteensä 320 ihmistä päihtyneen ihmisen aiheuttamassa moottoriajoneuvo-onnettomuudessa vuosien 2014-2018 välisenä aikana. Pelkästään alkoholia nauttineet rattijuopot liikkuvat eniten viikonloppuisin, kun taas huumausaineita nauttineet ovat liikenteessä pitkin viikkoa ja kaikkina kellonaikoina.
Huumerattijuopoille on yleistä sekakäyttö, eli he ovat nauttineet huumausaineiden lisäksi usein myös alkoholia. Huumeiden vaikutuksen alaisena ajaneista 65 prosenttia oli sekakäyttäjiä.
Vain alkoholia käyttäneiden kuljettajien onnettomuudet painottuvat viikonloppuihin ja yöaikaan.
– Niin sanottujen perinteisten rattijuoppojen ja huumeissa ajaneiden kuljettajien väliltä tilastoista löytyy selkeitä eroja. Rattijuopot suistuvat tyypillisesti tieltä yksin yöaikaan eikä onnettomuudessa ole muita osallisia, paitsi ehkä matkustajia omassa ajoneuvossa. Huumekuskit aiheuttavat enemmän yhteenajoja. Tähän vaikuttaa se, että huumekuljettajat liikkuvat teillä rattijuoppoja useammin myös päivisin, jolloin muuta liikennettä on enemmän, liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty kuvailee tilastoja.
Onnettomuustietoinstituutin OTI-päihderaportin luvut liikenteen kuolemaan johtaneista päihdeonnettomuuksista perustuvat liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimiin onnettomuuksiin. Päihtyneiden kuljettajien aiheuttamissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa menehtyi 320 henkilöä vuosina 2014–2018. Heistä 248 oli päihtyneitä kuljettajia, 54 päihtyneen kuljettajan kyydissä matkustaneita ja 18 toisessa ajoneuvossa olleita sivullisia.
– Liikenteen päihdeonnettomuuksien ehkäiseminen vaatii lisää toimenpiteitä. Onnettomuustutkinnan perusteella vaikuttaa siltä, että rattijuopot uusivat usein rikoksensa tuomion jälkeenkin. Alkolukko ehkäisee siten tehokkaasti rattijuoppojen aiheuttamia onnettomuuksia. Lisäksi poliisin suorittamalle rattijuopumusvalvonnalle on edelleen selvästi tarvetta, liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari painottaa.
