Koronaviruksen alkuvaiheessa ryhdyttiin välittömästi suojelemaan iäkkäitä ja sairaita ihmisiä. Maallikon silmin näytti, että lapsiperheiden ja nuorten uskottiin selviytyvät virusaalloista muita paremmin. Totuus on kuitenkin se, että poikkeusajat ovat vaikuttaneet lasten ja nuorten hyvinvointiin kohtalokkaasti ja rajusti.
– Nuoret ovat joutuneet koronakriisin maksajiksi. Merkit nuorten kasvavasta hädästä ovat käyneet yhä ilmeisemmiksi. Lapsi- ja perhejärjestöt kiinnittävät kannanotossaan huomion nuorten hyvinvointiin, ja odottavat hallitukselta toimenpiteitä, joilla kriisin nuorille aiheuttamia vahinkoja korjataan, Lastensuojelun Keskusliiton kannanotossa painotetaan.
Korona on vaikuttanut kaikkien ihmisten elämään. Ongelmia eri ikäryhmien väillä ei voi verrata keskenään, mutta tilanne on luonut eriarvoisuutta eri ammattialoille sekä erityisesti lasten ja nuorten elämään. Toisin sanoen ne, jotka pitävät tätä maata pystyssä ja ovat Suomen tulevaisuuden tekijöitä, joutuvat taistelemaan eniten oikeuksistaan.
– Kriisin jälkihoidossa on otettava huomioon nuorten psyykkinen kuormitus, sosiaalisen eristäytymisen seuraukset sekä etäopetusjaksoista syntynyt oppimisvaje. Kouluihin on luotava joustavia, lapsilähtöisiä keinoja kuroa oppimisvajetta kiinni. Yläluokilla tulisi luoda mahdollisuuksia uusia kursseja tai korottaa numeroita, jotta hakeutuminen toisen asteen opintoihin ei vaikeudu heillä, joita kriisi on kohdellut rajusti.
Paluu normaaliin kouluarkeen vaatii myös yhteisöllistä toipumista. Hyvä vuorovaikutus oppilaiden kesken on turvattava ja kouluyhteisön yhteishenkeä on vahvistettava, kun koronakuplat puretaan. Osalla oppilaista sosiaalinen eristäytyminen on voinut edetä pitkälle ja paluu voi olla vaikea. Vertaissuhteiden ohentuminen voi vaikuttaa pitkään oppilaitosten ilmapiiriin, ellei asiaan kiinnitetä huomiota.
– Nuorten lisäksi huomiota tulee kiinnittää erityisesti vauvaperheiden peruspalveluihin ja toimeentuloon. Lapsiperheiden etuuksien näkökulmasta tilanne junnaa paikallaan, vaikka lapsiperheköyhyys painottuu selkeimmin juuri pikkulapsivaiheeseen. Neuvolatyöstä on karsittu resursseja koronakriisin aikana, eikä palveluvajetta ole kurottu umpeen. Vauvaperheiden ahdinko jää piiloon, eivätkä ne ohjaudu tarvitsemaansa palveluun, kuten ensikotiin.
