Etelä-Savossa upeissa järvi- ja metsämaisemissa sijaitseva Mäntyharjun kunta kamppaili 1990-luvun alussa talousvaikeuksien kanssa monen muun lama-ajan kurittaman kunnan tavoin. Kun rahat olivat tiuklla, päättivät kunnan viranhaltijat sijoittaa kunnan mainosrahat mahdollisimman laajaan näkyvyyteen.
Kunta osti mainoksen Jallu-lehdestä syyskuussa 1992. Mainoksessa houkuteltiin yrittäjiä Mäntyharjuun luomaan työpaikkoja ja tahkoamaan rahaa omaan ja kunnan kirstuun. Nerokas suunnitelma onnistui ja mainos sai runsaasti palstatilaa Suomen medioissa. On myös huomionarvoista, että kyseinen Jallun numero myytiin loppuun lehtikioskeista. Iltapäivälehdissä puhuttiin jo Mäntyharjun skandaalista.
Mäntyharjulla oli kuitenkin ymmärretty markkinoinnin kultainen sääntö, jonka mukaan negatiivinen julkisuus on myös julkisuutta. Jallussa julkaistu mainos oli halvin palstamillimetrihinnaltaan, mutta se sai ylivoimaisesti eniten näkyvyyttä. Idean isänä toimi silloinen elinkeinoasiamies Kyösti Lempiäinen, kunnanjohtaja Sakari Nuutinen sekä kolme kunnanhallituksen edustajaa. Kohun jälkeen vaadittiin päitä vadeille ja Lempistä uhkasi jopa irtisanominen. Asiasta selvittiin kuitenkin anteeksipyynnöllä.
– Meillä ei ollut rahaa. Vähällä rahalla piti saada mahdollisimman paljon näkyvyyttä ja siksi ilmoitus päätettiin ostaa Jallusta. Ilmoituksia ostettiin samalla myös muista valtakunnallisista lehdistä, mutta mikään muu ilmoitus ei aiheuttanut yhtä suurta näkyvyyttä kuin tuo Jallu-ilmoitus, Lempinen kertoo Mäntyharjun paikallislehti Pitäjänuutisille.
Kunnan markkinointipolitiikka oli edellä aikaansa. Miehet tekivät kekseliäitä mainostempauksia näkyvyyden saavuttamiseksi. Esimerkkinä oma Mäntyharjulle tullut juna, jossa potentiaaliset työntekijät pääsivät tutustumaan pitäjään. Junakyyti nousi television ykkösuutiseksi. Matkamessuilla Mäntyharjun pisteessä oli hirsisauna, jossa ihmiset heittivät löylyä kunnan väen kanssa.
– Ilmoitus Jallussa onnistui joka tapauksessa niin kuin olimme sen ajatelleetkin. Ajattelen edelleen niin, että markkinoinnissa on parempi yrittää yllätyksiä kuin tuhlata vähätkin rahansa tasapaksulla tavaralla, Lempiäinen summaa.
