Metsähallitus järjesti yhdessä poliisin kanssa Retkiratsian ensimmäistä kertaa Päijänteen kansallispuistoon. Päijänteen kansallispuisto on hiekkarantojen, laguunien ja kalliorantojen täyttämä kansallispuisto. Sen nähtävyydet houkuttelevat runsaasti veneilijöitä, joista osa leiriytyy liian pitkäksi aikaa samaan paikkaan.
– Päijänteen kansallispuistossa oli Retkiratsian aikaan rauhallista. Suurimmassa saaressa, Kelventeessä, oli jonkin verran veneilijöitä ja retkimelojia paikalla. Laittomia avotulia tai muitakaan vakavia rikkomuksia ei onneksi havaittu. Jouduimme huomauttamaan ainoastaan leiriytymisestä. Kansallispuistossa rajoitetaan jokaisenoikeuksia leiriytymisen osalta ja telttailulle sallitut paikat on erikseen määritelty, muistuttaa erätarkastaja Tommi Suonpää Metsähallituksesta.
– Päijänteellä on paljon retkisatamia, joissa saa olla rantautuneena enintään kaksi yötä. Moni pitää venettä paikallaan kuitenkin pidemmän aikaa, jolloin muut eivät pääse rantautumaan kohteeseen, kertoo virkistyskäytön erityisasiantuntija Johanna Väkeväinen Metsähallituksesta.
Päijänteen kauniit saaret houkuttelevat myös tekemään luvattomia nuotioita ja omia retkirakennelmia. Telttasaunoja saatetaan pystyttää saareen pitkiksikin ajoiksi ja niissä poltetaan ohjeiden vastaisesti Metsähallituksen tulentekopaikoille tarkoitettuja polttopuita.
Retkeilijöiden käytöksessä on usein huomautettavaa myös siinä, että avotulia tehdään metsäpalovaroituksen aikana ja koiria pidetään luonnonsuojelualueella vapaana.
Retkiratsian tavoitteena on opastaa ulkoilijoita kestävän retkeilyn ja hyvien retkeilytapojen pariin. Metsähallitus on järjestänyt Retkiratsia-valvontatempauksia luonnonsuojelualueilla jo useana vuotena erityisesti eteläisessä Suomessa. Retkiratsian tavoite on olla kannustavasti mukana ulkoilijoiden arjessa: sen aikana erätarkastajat ja joskus myös eräpoliisit opastavat ja keskustelevat retkeilijöiden kanssa hyvässä hengessä. Erätarkastajat ja eräpoliisi puuttuvat laittomuuksiin, jos niitä ilmenee.
Rikosilmoituksiin häiriöt ulkoilualueilla johtavat harvoin. Sakko voidaan määrätä luonnolle tai muille retkeilijöille haitallisesta toiminnasta, esimerkiksi maaston tai puun vahingoittamisesta, roskaamisesta tai laittomasta tulipaikasta.
Retkeilijöiltä saatu palaute on ollut hyvää, ja valvontaa toivotaan esimerkiksi kansallispuistoihin säännöllisesti. Opastamista on Retkietikettiin eli esimerkiksi tulentekoon, metelöintiin, leiriytymiseen ja luonnon kunnioittamiseen liittyvissä asioissa.
