Moni muistaa Kaseva-yhtyeen sen melodisista hittibiiseistään, jotka muistuttavat hieman brittiläistä Beatleasia. Yhtyeen 50-vuotisen taipaleen varrelle on mahtunut paljon, mutta se ei ole koskaan patsastellut ylenpalttisesti parrasvaloissa verrattuna muihin aikalaisiinsa, tamperelaisiin rockbändeihin.
Kauan on virrannut vettä Tammerkoskessa, jotta Kaseva on päässyt tähdittämään omaa kirjaansa. Hannu Linkolan Kaseva – Jykeen kiven lämpö kertoo omaehtoisesta ja tinkimättömästä yhtyeestä, jonka tuotanto on kuin kätketty aarre. Kirjassa kuvataan tamperelaisen rock-kulttuurin kehitys 1960-luvulta 1980-luvulle, 2000-luvun nostalgia-aalto ja Kasevan uusi tuleminen sellaisina kuin yhtye, läheiset ja aikalaiset sen muistavat, teoksesta kerrotaan.
– Kaseva pysytteli kaukana 1970-luvun suomalaisista viihdemaailmasta, tähtitehtaana toimineesta päivänjulkisuudesta puhumattakaan. Yhtyeessä soitti viisi tavallista ’kamua’: konelatoja, autopeltiseppä, sekatyömies ja kaksi kirjanpitäjää, joille musiikissa tärkeintä oli musiikki itse. Laulut tarjosivat esittäjilleen kanavan käsitellä tunteitaan ja kokemusmaailmaansa, mutta ne eivät muuttaneet peilikuvaa tai ympäröivää todellisuutta toisiksi.
Arki tehtaiden rytmittämässä kaupungissa oli hieman nuhruista ja korutonta, ja siinä kasevalaiset olivat koko ajan kiinni. Siihen sisältyi paljon onnea ja sitä pääsi pakoon lähiseudun metsiin ja peltojen reunoille, mutta se myös suodattui musiikkiin pelkistyneimmässä muodossaan, parkkiintuneiden käsien läpi kulkeneina kauneusvirheinä, kirjailija Linkola ynnää.
