Kotimaisen Accu -yhtyeen toinen albumi Lasso jatkaa edeltäjänsä jalanjäljillä ja lunastaa odotukset tarjoamalla tyylikkään kevyttä lounge-osaston melodiakikkailua. Levy on mitä parhainta taustamusiikkia kesäisiin bileiltoihin ja auringonlaskuihin. Accu onkin mestari hypnoottisten kasariteemojen ja housesoundin kierrättämisessä.
Aloitusraita Nightfreak on liki täydellisen groovaavaa ja tyylipuhdasta yötunnelmaa. Electrovaikutteinen kasarisoundi ja seksiä tihkuvat vokaalit saavat kehon värähtelemään kappaleen tahtiin. In The City jatkaa samoilla linjoilla tarttuvalla hookilla varustettuna.
Rolling nostaa biittiä jo tanssitasolle ja saakin yleisöön liikettä ainakin tyylikkäämmissä klubeissa. Huilu korostaa hienosti tunnelmaa. ”Hypnoottinen biitti saa lanteet liikkumaan”, kuten MC Nikke T totesi joskus sukupolvia sitten. Jazz-vaikutteinen One Tuff Cookie kulkee hieman turhan kakofonisesti, vaikkakin tyylillä.
Coupé puolestaan sujahtaa jo tyylipuhtaan futuristisen electrohousen maailmaan. Upea hypnoottinen tausta on jo sinänsä hittikamaa, mutta kun päälle ladotaan vielä mystinen James Bond-skitta niin kasassa on viiden tähden kappale ja levyn paras raita.
Cheka Kalupalan feattaama Who Is Who? lisää electrokeitokseen vokaalimuotoista roots-osastoa. Troubles antaa hengähdystauon ja käväisee pikaisesti myös The Orbin soundimaailmoissa. Laura Närhen feattaama Out Of The Blue ei kuulu levyn parhaimmistoon melankolisen tumman tunnelmoinnin takia, mutta tuo ainakin vaihtelua levylle.
Cooper King nostaa tunnelman taas iloiselle kasaritasolle. Räväkkä biisi sopisi vaikka 80-luvun poliisisarjan tunnusmusiikiksi. Puff Why U Diddy? on Who Is Whon tapaan roots-soundia. Back In The Days keventää hieman, mutta pysyy samoilla taajuuksilla.
Tätä albumia ei saa kulutettua soimalla puhki. Lasse ja Harri Väyrynen sekä Jere Heimonen ovat loihtineet uskomattoman hienon kokonaisuuden, jolla mennään maailmalle ovet paukkuen. Jos levy pitäisi kuvailla kolmella sanalla, olisi määritelmä ”Hiton tyylikästä electrogroovea”.
Pisteet 5/5
