Washingtonin yliopistossa on selvitetty sitä, miksi faktojen luetteleminen ei välttämättä muuta tiettyjen ihmisten suhtautumista tietoon. Kyse on siitä, missä järjestyksessä tietoa ammennetaan. Ihmiset muodostavat mielipiteensä jostain asiasta sen jälkeen, kun he ovat lukeneet siitä ensimmäisen kerran. Tällöin onkin ensiarvoisen tärkeää, että tieto on oikeaa.
Jos esimerkiksi lehdessä sanotaan, että ihmiset pysyvät paremmin terveenä juodessaan rasvatonta maitoa, he uskovat siihen herkemmin, vaikka heille myöhemmin osoitettaisiin faktoja täysmaidon hyödyistä esimerkiksi D-vitamiinin kuljettamisessa kehoon.
Rasvaton maito on silti heidän mielestään terveellisempää ja täysmaito vaarallista. Joku toinen on saattanut jo ennen artikkelia selvittää, mitä hyötyjä täysmaidon juomisesta on ja jättää rasvattomasta maidosta kertovan artikkelin omaan arvoonsa – hän tietää kasan faktoja, jotka eivät ole artikkelin tietojen kanssa sopusoinnussa.
Jos rasvattoman maidon terveellisyyttä kumoava fakta halutaan esittää siten, että se myös muokkaa henkilön mielipiteen oikein, tulisi tieto esittää muodossa: ”Rasvattoman maidon terveysväite on väärä, koska…” Sama pätee kaikkeen tietoon.
Jos esimerkiksi yritti kolme vuotta sitten kertoa, että koronarokotteet eivät käsillä olevan tiedon valossa ole niin tehokkaita kuin ihmisille on lehtien otsikoissa väitetty, saattoi hän kohdata syytöksiä väärän tiedon levittämisestä. Nyt lääkärit ovat sanoneet ääneen tismalleen saman asian, mutta valitettavasti osa ihmisistä uskoo edelleen niitä kauhuotsikoita, joita ihmisten silmien eteen tuotiin. Asenne voi muuttua, jos aiempi väärä tieto kumotaan.
Asiaa testattiin yliopisto-opiskelijoilla. Heille annettiin neljä erilaista artikkelia, joissa oli tieteellisiä väittämiä. Ensin väärän tiedon lukeneet uskoivat herkemmin yhä edelleen väärään tietoon, vaikka heille olisi myöhemmin kerrottu faktat. Sen sijaan Väärän tiedon rinnalla faktoja lukeneet olivat todennäköisemmin oikean tiedon äärellä.
– Syvään juurtuneilla väärinkäsityksillä voi olla todellisia ja vakavia seurauksia, ei vain sinulle, vaan myös tuleville sukupolville, tutkimuksen laatinut Washington State Universityn koulutuspsykologian tutkija Robert Danielson sanoi.
