Tiesitkö, että Suomessa on oma instituuttinsa, mikä on valjastettu tutkimaan muuttoliikkeitä ja dokumentoimaan niitä? Kyse on Turussa vuonna 1974 toimintansa aloittaneesta Siirtolaisinstituutista. Nyt laitos on toteuttanut selvityksen suomalaisten muuttoliikkeistä maakuntien välillä ja sen vaikutuksista elämänlaatuun.
Kyselyyn vastasi 4.000 ihmistä. Heistä vain neljäsosa oli muuttanut kahden vuoden tutkimusjakson aikana maakunnasta toiseen. Aineiston perusteella pääteltiin, että suuret, vauraat ja dynaamiset kasvukeskukset eivät kykene tuottamaan asukkailleen korkeinta mahdollista elämänlaatua. Sen sijaan koettu elämänlaatu on korkeampaa maaseutuvaltaisilla alueilla ja pienemmillä paikkakunnilla.
– Useimmissa kehittyneissä talouksissa, kuten Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa tai Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, koettu elämänlaatu on keskimäärin korkeampi maaseutuvaltaisimmilla alueilla kuin kaupunkimaisilla, selittää ilmiötä Siirtolaisuusinstituutin vastaava tutkija Tomas Hanell.
– Suurkaupungit kykenevät tarjoamaan asukkailleen korkeamman aineellisen elämänlaadun, laajemman palvelutarjonnan, enemmän valinnanvapautta tai monipuolisemmat työmarkkinat. Jossain vaiheessa suurkaupungin negatiiviset piirteet kuitenkin kasvavat niin suuriksi, että kaupunkielämän positiiviset puolet eivät enää kykene niitä kompensoimaan. Nämä negatiiviset piirteet liittyvät tyypillisiin kaupunkimaisiin ilmiöihin, kuten ahtaisiin ja kalliisiin asuntoihin, ajallisesti pitkiin työ- ja koulumatkoihin, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeuteen, kasautuvaan väkivaltaan ja rikollisuuteen, tai erilaisiin ympäristötekijöihin, kuten siisteyteen tai meluun, hän jatkaa.
Suomessa kuitenkin muutetaan enemmän kasvukeskuksiin. Jo muutto itsessään parantaa usein elämänlaatua, mutta pitkässä juoksussa muuttoliike toisinpäin, eli suurelta paikkakunnalta pienelle muuttaminen olisi ihmisille itselleen tutkimustiedon valossa suotuisampaa.
