Yhä useammin ihmisille normaaleja tunteita ja kokemuksia tulkitaan sairauksiksi tai häiriöiksi. Kyseessä on modernin yhteiskunnan ilmiö. Tavallinen alakulo ei ole masennusta, hormonimuutokset eivät ole vaihdevuosia tai ylivilkkaus ei ole välttämättä ADHD. Ihmisen tunteet ja kehon tapahtumat voivat heitellä – ja se on normaalia.
Mielenterveyden asiantuntijat ovat nyt muistuttaneet, että itse itsellesi diagnosoima kaamosmasennus ei ole välttämä kaamosmasennusta. Kyse on tavallisesta vuodenaikaan liittyvästä harmituksesta, jota ilmenee suurimmalla osalla ihmisiä. Toisin sanoen on turha oikeuttaa oma käytös jollain kuvitteellisella sairaudella, jos kyse on tuikitavallisesta tunne-elämästä. Aina ei voi olla kivaa.
Kun ihmiset ovat ryhtyneet trendikkäästi antamaan itselleen erilaisia diagnooseja, vie se huomiota heiltä, joilla aidosti on vaikeuksia tai häiriöitä. Se, että Pirkko-Liisa ei pysty nousemaan kellon herättäessä samalla tavalla marraskuussa kuin maaliskuussa, ei oikeuta kantamaan jonkinlaista masennusviittaa harteillaan. Jos epäilee olevansa sairas, täytyy mennä lääkäriin sen sijaan, että oikeuttaa oman toimintansa tietyn kategorian edellyttämällä tavalla.
– On olemassa kahdenlaisia ihmisiä pimeänä vuodenaikana. Niitä, jotka tuntevat olonsa masentuneeksi talvella ja joilla on huonompi mieliala vastauksena päivänvalon puutteeseen, ja niitä, jotka reagoivat normaalisti ja terveesti päivänvalon muutokseen, psykologi Kari Lebowitz kertoo The Guardianissa.
Hänen mukaansa olisi omituisempaa se, että tuntikausia vähempi valomäärä ei vaikuttaisi mitenkään ihmiseen. Se vaikuttaa aivan varmasti kaikkiin ja se on myös normaalia. Negatiiviset tunteet ovat normaali osa elämää ja auttavat meitä kasvamaan ja oppimaan. Ylidiagnosoinnin ehkäiseminen ei tarkoita, että mielenterveysongelmia tulisi vähätellä. Sen sijaan on tärkeää löytää tasapaino, jossa normaali tunne-elämä tunnistetaan ja kunnioitetaan osana ihmisyyttä, samalla kun todellista apua tarvitseville tarjotaan tehokasta tukea.
