Ennen pilkille menemistä kannattaa varmistua, että jää on yli kymmenen senttimetriä paksua teräsjäätä tai 20 senttimetriä sekajäätä. Samalla on hyvä huomata, että vesistöalueella ei välttämättä ole kaikkialla yhtä vankka jääkerros. Jään paksuus mitataan kairaamalla useammasta kohdasta.
Kalatalousasiantuntija Janne Antila muistuttaa, ettei jäälle koskaan kannata lähteä hätiköiden eikä valmistautumatta. Jäänaskalit kaulalla ovat vähimmäisvaatimus turvavarusteissa ja pelastautumispukua hän suosittelee, jos menee itselleen uuteen paikkaan tai on vähääkään epävarmuutta jään kestämisen suhteen.
– Itse pilkin Saaristomerellä useimmiten noin 4–7 metrin syvyyksistä, josta saaliiksi tulee sopivan kokoista ruokakalaa hyvällä varmuudella. Alkutalvesta kalaa tulee sangen tasaisesti koko vähäisen valoisan ajan, mutta keväällä päivän pidetessä on usein havaittavissa syöntipiikit aamulla ja illalla, Antila Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöstä selvittää.
– Sydäntalvella, kun valoa on vähän ja syönti usein heikkoa, voi avain menestykseen olla pilkin, koukun ja mahdollisen syötin pienentäminen ja tapsipilkinnässä tapsin pidentäminen. Tämä tuntuu korostuvan varsinkin järvillä
