Pirkanmaalla sijaitsevan Pälkäneen keskiaikaisen kirkon sisälle perustettiin kesällä erikoinen kenttälaboratorio. Laboratorion tutkimusryhmä tutki vanhoja pääkalloja. Kyseessä oli osa museokeskus Vapriikin tutkimushanketta, jota jatketaan nyt apurahan turvin.
Ruotsista Karoliinisen instituutin kokoelmista palautettiin pääkalloja Suomeen elokuussa. Suomeen saapui yhteensä 82 pääkalloa, jotka oli aikoinaan viety Ruotsiin 1800-luvulla. Nyt osa näistä kalloista on saatu haudattua alkuperäisille paikkakunnilleen, mutta jotkut ovat yhä ilman kotia.
Tutkimusryhmän vetäjä, filosofian tohtori Ulla Nordforsin mukaan pääkalloista otetuista näytteistä tehdään DNA- ja isotooppianalyysejä, joiden avulla pyritään selvittämään vainajien todennäköiset kotipaikat. Lisäksi tutkimuksessa käytetään paleoproteomiikkaa, joka analysoi proteiineja – ja näin päästään kiinni ihmisten ravitsemukseen, terveyteen ja liikkuvuuteen. Tämä auttaa hahmottamaan sitä, minkälaisille ihmisille kallot ovat kuuluneet heidän eläessään 1500–1800-luvuilla.
– Eri menetelmiä hyödyntämällä tutkimme ihmisten elinaikaa, terveyttä, ravintohistoriaa, liikkuvuutta ja perhesuhteita. Haluamme kertoa näiden ihmisten elämäntarinoita, Ulla Nordfors kertoo.
Hankkeessa tuotetaan myös DNA-työkalu, jolla geneettisen sukututkimuksen harrastajat voivat tutkia omia yhteyksiään kokoelman vainajiin. Tutkimusryhmä korostaa kunnioittavaa lähestymistapaa ihmisjäännösaineistoon. Hankkeessa pyritään antamaan ääni menneisyyden ihmisille ja ottamaan huomioon myös heidän nykyisten jälkeläistensä tarpeet ja oikeudet. Näytteitä päästään analysoimaan Koneen säätiön myöntämän rahoituksen ansiosta.
