Yksityinen pysäköinninvalvonta ja siitä yksityisten yritysten antamat virhemaksut ovat olleet viime aikoina kuuma peruna, kun asiassa on annettu eriäviä tuomioita ja päätöksiä. Tuorein käänne on tullut tänään kuluttajariitalautakunnalta, ja sen sisältö on varsin mielenkiintoinen.
Korkein oikeus katsoi aiemmin sakottamisen lailliseksi silloin kun kyse on osapuolten välisestä sopimuksesta ja sen rikkomisesta. Linjauksen mukaan autoilijan ja parkkipaikan haltijan välille syntyy sopimussuhde, mikäli alueelle on merkitty näkyvästi että sinne ajettaessa syntyy sopimus, jonka rikkomisesta voidaan määrätä maksu sopimusrikkomuksesta. Perustuslakivaliokunta puolestaan katsoi, että sakottaminen on julkisen vallan käyttämistä mikä taas ei ole mahdollista yksityisille yhtiöille.
Nyt kuluttajariitalautakunta on arvionut asiaa KKO:n ratkaisun mukaisesti sopimusoikeudellisesta näkökulmasta. Stara kertoi jo yli vuosi sitten syyskuussa 2010, että juuri sopimusoikeutta sovellettaessa sakko on mahdollista jättää maksamatta. Tämä perustuu sakottajan näyttötaakkaan siitä kenen välille sopimuksen väitetään syntyneen.
Yksityisen sakottajan on kyettävä osoittamaan syntyneen sopimuksen osapuolet, eli käytännössä ajoneuvon paikalle tuoneen kuljettajan henkilöllisyys. Virallisille parkkisakottajille, kuten poliisille ja kuntien pysäköinninvalvojille, riittävät ajoneuvon haltijan rekisterissä olevat tiedot, mutta yksityisellä puolella se ei riitä. Nyt kuluttajariitalautakunta on ollut asiasta samaa mieltä. Se katsoi, ettei yksityinen parkkiyhtiö voinut vaatia maksua, koska se ei kyennyt osoittamaan kuka auton oli paikalle pysäköinyt.
– Velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Asiassa ei ollut näytetty, että vastoin kuluttajan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun. Lautakunta suositti, että parkkiyhtiö luopui vaatimasta 35 euron maksua ja syntyneitä perintäkuluja, kuluttajariitalautakunnan tuoreessa ratkaisussa todetaan.
Samasta asiasta kirjoitti taannoin myös Iltalehti, jonka haastattelemien asiantuntijoiden mukaan yksityisessä sakotuksessa ei voida edes oikeudessa määrätä ajoneuvon haltijaa kertomaan kuljettajan henkilöllisyyttä, vaan näyttötaakka on sakottajalla.
– On päivänselvää, että näyttötaakka on maksulapun kirjoittajalla. Jos kerran sopimus on syntynyt, toisen osapuolen on pystyttävä näyttämään, kenen kanssa se on syntynyt, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kertoi Iltalehdelle.
