Sings Of Life -esikoisalbumillaan suomalaisen musiikkimaailman totaalisesti yllättänyt Poets of the Fall palaa kuvioihin uudella Carnival Of Rust -albumillaan. Upeasti menestynyt esikoinen on yhä Suomen virallisella albumilistalla, joten nyt yhtye komeilee siellä kahdella albumilla.
Yhtye on koostanut uuden levyn kappaleet yli sadan ehdokkaan joukosta, joten täyteraitoja ei pitäisi olla mukana. Korkealle asetetut odotukset myös lunastetaan kiitettävästi. Luvassa on 12 kappaleen verran kasarivaikutteista ja jenkkityylistä kevyttä kitararockia.
Markon vokaalit ovat edelleen yhtyeen musiikin selvin tuntomerkki, mutta nyt myös Ollin kitarahehkutuksille on annettu enemmän tilaa. Lopputulos on edellisen levyn tapaan toimiva paketti. Bändi ei jää tällä materiaalilla jalkoihin maailmallakaan.
Levyn aloitusraita Fire tekee heti selväksi, että taas mennään täysillä. Raikkaan railakas rock-raita suorastaan pursuaa energiaa. Sorry Go Round nostaa tunnelman vieläkin korkeammalle ja nappaa kuulijan väkisin mukaansa tamppaamaan jalkaa lattiaan. Hypnoottisissa säkeistöissä rauhoitutaan hetkeksi vain siksi, että kertosäkeessä voidaan luopua viimeisistäkin estoista.
Levyn nimibiisi Carnival Of Rust tuo ansaitun hengähdystauon slovarin muodossa. Säkeistöt eivät säväytä, mutta kertosäe korjaa tilanteen. Varsinkin Markon tummat vokaalit ja kaunis melodia hoitavat homman kotiin. Lopussa mukaan tuleva skittarevitys on pikantti lisä.
Nopeatempoinen Locking Up The Sun tarjoaa sähköistä kasariskittaa. Minuutin lämmittelyn jälkeen biisi pääsee vauhtiin. Kertosäkeen jälkeen tuleva revitys on melodialtaan levyn tarttuvin kitarasetti. Gravity on astetta rauhallisempi, mutta hieno kappale, jonka kertosäe tarttuu myös mukavasti.
King Of Fools lienee ottanut vaikutteita kasarihiteistä, sillä se tuo mieleen tuttuja viisuja plagioimatta kuitenkaan mitään niistä. Yleiseltä tunnelmaltaan tässä on levyn parhaita kappaleita. Roses rauhoittaa taas tilannetta ja Desire -slovari chillailee puolestaan toden teolla. Tunnelmaa jatkaa myös All The Way/4 U, joka ei juurikaan säväytä.
Delicious herättää kuulijan horroksesta räväkällä setillä. Nyt mennään taas sata lasissa. Delicious rokkaa myös mukavasti, mutta ei silti kolahda. Levyn päätösraita Dawn on ihan mukava slovari, mutta sekin jää jotenkin tyhjäksi.
Albumin ensivaikutelma ei ole aivan yhtä vakuuttava kuin yhtyeen esikoislevyllä. Carnival Of Rust -albumia voisi silti kuvailla parhaiten toteamalla, että ”Poets Of The Fall on täällä taas.” Lopun tiedättekin.
Pisteet 4/5
