Technicolour julkaisee nyt kolmannen People studiolevynsä. Vaikka yhtyeen edellisestä albumista ei ole kulunut pitkään, on yhtyeen soundi kehittynyt tuona aikana selvästi. Levyn aloittava Don’t You Know on selkeästi aikuisempaa soundia kuin yhtyeen aikaisempi materiaali. Taustan skittaviritykset tuovat kansainvälistä laadukkuutta soundiin ja muutenkin paketti on hyvin kasassa. ”Oo-oou-o” -huudot särähtävät kuitenkin pahasti korvaan.
Can I Get To Heaven onkin kaikille tuttu hittiraita, joka toimii erittäin hyvin ja on levyn parasta antia. Tyylikkään rauhallinen Get Up on soundillisesti kotoisin Bon Jovin ja U2:n välimaastosta. Tuore Someday -single on selvästi Neljä Ruusua -soundia. Kappaleen mainio kertosäe koukuttaa mukavasti, mutta ”wo-oou-wo-oo” -huuto ei taaskaan toimi.
Michael Jackson -kappaleessa soundia on haettu kasarimaisemista, ja lopputuloksena on tyylikäs pop-disco-rock-veto. Varsinkin bridgen ja kertsin soundit toimivat ja kertsi saa jalan liikkeelle. Hieno biisi ja mainio irtiotto perinteisestä rockpaahdosta.
Eteerinen Tears In The Rain rauhoittelee tunnelmaa. Are You Alive nostaa vauhdin taas rocklukemiin, mutta biisi ei juuri säväytä. On My Knees -kappaleen alku on mukavan mahtipontinen ja itse kappale on Coldplay -sävytteinen ralli. Turn Away ja Forever -slovarit päättävät albumin haikeissa tunnelmissa.
Technicolourin People on mainio albumi. Fiiliksiä on haettu tutuilta yhtyeiltä, ja levy onkin suomalaisittain yllättävän laadukasta pop-rock-kauraa. Myös albumin biisien monipuolisuus tuo lisäpisteitä, sillä aikuistunut Technicolour esittää tuotantoaan nyt laajalla repertuaarilla.
Pisteet 4/5
