Robbie Williamsin Rudebox -albumia on odotettu kuin kuuta nousevaa. Kertaalleen siirretty julkaisupäivä on kuitenkin 25. lokakuuta. Ensimmäinen singlelohkaisu Rudebox aiheutti ansaitusti ihmetystä uudella soundillaan, ja toinen single Lovelight varmisti, että Robbien uusi materiaali on takuulaatua.
Levyn tuotantopuolella on häärinyt suoranainen popmusiikin dream team, joten levystä oli suorastaan pakko tulla hyvä. Tiimissä olivat mukana Robbien lisäksi supertähdet Pet Shop Boys, William Orbit, Mark Ronson ja Joey Negro sekä Soul Mekanik, Danny Spencer ja Kelvin Andrews. Aivan täydellistä pop-levyä ryhmä ei ole kuitenkaan saanut loihdittua.
Kappaleista Viva Life On Mars lähentelee soundeiltaan Mobyn tuotantoa, mutta Robbien karismaattinen laulu yksilöi viisun Williamsin nimiin. Soundeissa mennään Texasin maisemissa banjon soidessa taustalla, mutta varsinainen koukku puuttuu. Lovelight coveroi Tom Middletonin hittiä, ja se on levyn parhaita raitoja. Myös upea Bongo Bong And Je Ne T’aime Plus on lainattu Manu Chaon taannoisesta hitistä. Biisin taustoja laulaa räväkkä nettitähti Lily Allen, joka vierailee useammassakin levyn kappaleessa.
Upean kasarihenkisen She’s Madonna -kappaleen takaa löytyy Pet Shop Boys -duo. Keep On alittaa levyn keskitason ja tuntuu siksi täytepalalta. Myös Good Doctor menee samaan täytesarjaan. Electrobiisi The Actor lähtee käyntiin kasarihengessä, ja vierailijana kuullaan Marsha Thomason, joka kuulostaa välillä häkellyttävästi Madonnalta. Megatähtien nimien luetteleminen antaa lyriikkoihin lisää säväystä.
Never Touch That Switch voisi soundeiltaan olla 90-luvun alun techno- tai acid-levyiltä, kun vanha kunnon Moog saa kyytiä. Muuten viisusta ei koukkua löydy. Rauhoittavana palana tarjoillaan William Orbitin tuottama Louise, joka on kevyen soulahtava raita. Siitä jatkaa upeasti yllättävä We’re The Pet Shop Boys, joka tarjoaa tasan sitä mitä nimi lupaa, eli Pet Shop Boysia aina vokaaleja myöden.
Burslem Normals rauhoittaa fiilistä hieman liikaakin, mutta onneksi vauhdikas kasaripop Kiss Me herättää nukahtaneet kuulijat. The ’80s luotaa kyseisen vuosikymmenen viisuja ja The ’90s tekee saman tuoreemmalle vuosikymmenelle. Molemmat ovat tyylikkäitä raitoja, mutta eivät tulevia hittejä. Päätösraita Summertime on kevyen kesäinen fiilisraita.
Peräti 16 kappaletta tanakkaa hitti-Robbieta tekevät tästä julkaisusta ehkäpä vuoden parhaan poplevyn. Aivan täydellistä albumia tästä ei saa, sillä muutama täytepala laskee levyn keskitasoa hieman liikaa.
Pisteet 4/5
