Konemusiikin supertähti Moby julkaisi viime vuoden lopulla odotetun kokoelmansa, jossa oli mukana techno- ja dancemusiikin klassikoita. Nyt samoja biisejä julkaistaan uudelleen remiksatussa muodossa. Levyllä on mukana 18 kappaleen verran uudelleen muokattua Moby -tuotantoa laidasta laitaan. Osa materiaalista on tuttua miehen aikaisemmilta julkaisuilta.
Kokoelman heikoin tarjonta on vain keskinkertaista halpiskamaa, mutta levyn helmet ovat sitäkin tiukempia tanssilekoja. Levyn aloittava Natural Blues -kappaleen Katcha Remix on juuri keskinkertainen houseraita, ja hieman yllättäen Go -klassikosta mukana on kaksi versiota, joista kumpikaan ei onnistu tuomaan mitään uutta sarallaan. Levyn surkein raita on kuitenkin Porcelain -kappaleesta työstetty Murk Remix.
Levyn tyylikkäimpiä vetoja ovat Slipping Away (Crier La Vie) -viisun tyylikäs Manhatten Clique Club Remix, joka kärsii kuitenkin hieman tylsyydestä. Selkeästi kokoelman groovein ja paras raita on kuitenkin Lift Me Up -kappaleen upea Mylo Remix, joka sekoittaa tyylikkäästi kasaria ja electroa. Armand Van Helden ei yllä aivan parhaimpaansa versiollaan New York, New York -kappaleesta. Olav Basoskin näkemys Bodyrock -viisusta on puolestaan energinen ja menevä, ja Sandy Riveran kynästä oleva In My Heart -kappaleen houseversio sekin ihan toimiva.
Mukaan on saatu myös legendaarisen house-parivaljakon Rollon ja Sister Blissin versio Honey -hitistä, ja hiukan tiukempaa paahtoa kaipaaville Benny Benassin hardhouse -versio Beautiful -kappaleesta. Mukana on toki myös old school-materiaalia, kun tiukkaa tanssikauraa tarjoavat legendaarinen technotähti CJ Bolland näkemyksellään James Bond -tunnarista ja Ferry Corstenin tranceversio Why Does My Heart Feel So Bad? -viisusta.
Moby -fanille tässä on platallinen tiukkaa tanssikauraa, joka toimii alan klubeilla myös tanssilattian täyttäjänä. Remixien versiot ovat pituudeltaan pääosin 3 – 5 minuuttia.
Pisteet 3/5
