The Conquistadors on tuore vaasalainen trio, jonka naamareiden taakse kätkeytyvät hahmot ovat kuitenkin pitkän linjan muusikoita. Yhtyeen esikoisalbumi Mil Mascaras on positiivisella tavalla valtavirrasta poikkeavaa materiaalia, jossa yhdistellään perinteistä rockia, poppia ja 80-luvun synapoppia.
Levyn avausraita Tinkerbell jää hieman tyhjäksi kokemukseksi, vaikka se tuokin mieleen Vangeliksen paratiisin valloituksen, mikä sinänsä liittyy tietenkin aihepiiriin. Albumilta lohkaistu ensimmäinen single Daydreamer on puolestaan erittäin toimiva paketti, joka yhdistelee upeasti rockia ja 80-luvun electrosoundeja. Varsinkin kertosäkeen taustalla kuultava synapiipitys on yksinkertaisuudessaan suorastaan nerokas.
Hauskasti nimetty juustoviisu Con Queso on tyylikkään rauhallista tunnelmointia. Pitkän päälle tausta alkaa hieman puuduttaa, mutta loppuosan mahtavana huipennuksena tulee ”sähköskitta”, jonka teema on hyvin lähellä Falcon Amadeus -kasariklassikoa. Started A Fire jatkaa unenomaista tyylikästä chillailua, joka kasvaa hienosti loppua kohti. Varsinkin jousisoittimet ovat upeat.
Kaikki kappaleet eivät onnistu sytyttämään. Tätä osastoa on esimerkiksi Greying Out, jonka kertosäkeen ulina on lähinnä rasittavaa. I Alone ei sekään säväytä, vaikka viisu on kaikin puolin laadukasta kauraa. Everyone Knows tarjoilee mukavan viisun varsinkin Depeche Moden ystäville. Levyn loppupuolelta löytyvä Something Good on toinen levyn hiteistä, ja raidan pianomelodia, bridge ja kertosäe muodostavat varsin mainion kokonaisuuden. Madrigal -päätösraidan synapaahto on niin ikään todella toimivaa kasaria.
The Conquistadors on mielenkiintoinen uusi tulokas, ja Mil Mascaras on sanalla sanoen seesteisen tyylikäs esikoislevy.
Pisteet 4/5
