Skotlantilainen brittipop-bändi Travis on tehnyt paluun lähes neljän vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisen levynsä kymmenen vuotta sitten julkaisseen yhtyeen hyvin alkanut ura joutui laskusuuntaan 2000-luvun alussa, kun uudemmat albumit eivät saavuttaneet kahden ensimmäisen albumin suosiota.
Pienen breikin jälkeen bändi on kuitenkin löytänyt musiikilliset juurensa, ja todistaa viidennellä levyllään osaavansa yhä tehtailla kaunista melodista poppia.
The Boy with No Name palaa yhtyeen alkuaikojen soundiin. Bändi kuulostaa nyt lähes samalta kuin uransa huipulla 1990-luvun lopulla The Man Who -albumillaan. Uudella levyllä kuullaan korvia hiveleviä melodioita ja kaunista soitantaa. Musiikki on melankolista, mutta pehmeän kaunista.
Levy alkaa lupaavasti. Albumin alkupuolella kuultavat 3 Times and You Lose, kepeä Selfish Jean sekä kaunis slovari Closer kuuluvat albumin helmiin. Levyltä ensimmäisenä singlenä julkaistu Closer on melodisesti levyn paras kappale. Myös Big Chair on hyvin onnistunut tuotos. Biisi alkaa hienolla bassoriffillä. Kappaleen funkahtava tausta on hyvä lisä muuten niin pehmeään äänimaailmaan.
Loppua kohden albumin ote alkaa kuitenkin lipsua kohti tavanomaisuutta. Kappaleet Eyes Wide Open, Out In Space ja New Amsterdam palaavat Travisin viime vuosien tylsään tuotantoon. Battleships -kappaleessa bändin solisti Fran Healy ei ole parhaimmillaan, sillä miehen äänenkäyttö lipsahtaa välillä pahasti falsetista ulinan puolelle. Levyn viimeisen biisin jälkeen kuullaan vielä piiloraita.
The Boy with No Name on ehdottomasti Travisin paras levy sitten The Man Who -albumin. Vaikka levy ei sinällään tarjoile mitään uutta, on se silti hieno paluu melkein jo unohduksiin painuneelta yhtyeeltä.
Pisteet: 3/5
