Ganes-leffa kertoo Remu Aaltosen tarinan pikkupojasta pikkurikollisuuden kautta rokkitähdeksi, ja samalla Remun bändin Hurriganesin noususta erääksi suomalaisen rokin suurimmista legendoista.
Ganes ei ole kuitenkaan dokumentti, vaan draama, eikä kaikilla siinä tapahtuvilla juonenkäänteillä ole välttämättä todellista pohjaa. Elokuvaa varten on haastateltu suuri määrä bändin kanssa tekemisissä olleita henkilöitä. Käsikirjoitus on tehty osittain tapahtuneiden tosiasioiden ja osittain näiden haastatteluiden pohjalta.
Lisäksi juoneen on lisätty kuvitteellisia tapahtumia ja henkilöitä, joten leffaan mahtuu niin faktaa kuin fiktiotakin. Hurriganesin ensimmäisen kaupallisesti menestyneen levyn Roadrunnerin tuottaja Richard Sranley totesi luettuaan elokuvan käsikirjoituksen osuvasti: ”Not quite, but close enough”.
Ganes on elokuva oikeastaan enemmän itse Remusta kuin Hurriganesista. Hurriganes oli ja on nimenomaan Remun bändi. Se käy ilmi myös elokuvasta, jossa Remu omalla omaperäisellä tavallaan pitää bändin tiukasti komennossaan niin musiikillisesti kuin tyylillisestikin.
Ajallisesti leffa sijoittuu tapahtumiin ennen vuotta 1974. Bändin paha poika ja suurin sankari niin hyvässä kuin pahassakin on tasaisin väliajoin poliisin kynsiin joutuva Remu, ja Cisse Häkkisen ja Albert Järvisen myöhempien vuosien alkoholilla läträäminen ja siitä aiheutuvat ongelmat sivuutetaan tyylikkäästi.
Herra Aaltonen on itse konsultoinut elokuvan tekemisessä, ja tällä on varmistettu muiden muassa se, että Remun roolihenkilön värikäs kielenkäyttö on mahdollisimman lähellä aitoa. Remun sparraamana Eero Milonoff suoriutuukin haastavasta roolista hienosti, ja myös Olavi Uusivirta on Cissenä varsin vakuuttava.
Leffan sivuosissa nähdään myös muitakin hienoja näyttelijäsuorituksia. Esimerkiksi Kari Hietalahti vittumaisena poliisina on loistava, ja ehkä paremmin Eppu Normaali-yhtyeen laulajana tunnettu Martti Syrja on pienessä osassaan vankilan johtajana mainio.
Leffassa on käytetty hienosti arkistomateriaalia. Kun bändi oli elokuvassa Tavastialla keikalla, oli keikan jälkeen backstagella tehty haastattelu autenttista kuvaa 70-luvulta. Kyseinen Mikko Alatalon tekemä haastattelu löytyy muuten netistä kokonaisuudessaan asiasta kiinnostuneille, jos hieman viitsii etsiä.
Ganes on todennäköisesti paras bändielokuva, mitä tässä maassa on tehty. Vaikka se ei olekaan täysin dokumentaarinen katsaus Hurriganesin ja sen jäsenten historiaan, on se kuitenkin hieno tarina, hyvää viihdettä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.
Genre: Draama
Ohjaus: JP Siili
Pääosissa: Eero Milonoff, Jussi Nikkilä, Olavi Uusivirta, Timo Tikka, Tommi Korpela, Minttu Mustakallio, Kari Hietalahti, Reino Nordin.
Ensi-ilta: 28.9.2007
Kesto: 110 min.
Pisteet: 4/5
