90-luvun menestyksekkäin kotimainen pop-yhtye Aikakone on muuntautunut vuosien varrella tiimiksi, jonka keulahahmona on nyt soolouralle siirtynyt Sani. Neitokaisen taustatiiminä toimivat nimittäin juuri Aikakoneen yhtyetoverit.
Sanin albumin singleraitana ja levyn nimiraitana tuttu Pedon kynnet on mainio rokahtava popraita, jonka kertosäe on varsin tarttuva. Kappaleessa on potentiaalia varsinkin radiohitiksi. Kakkosraita Silta tarjoilee hieman tanakampaa discopoljentoa, mutta lopputulos on jotenkin väkinäisen kasarihenkinen, eikä hittipotkua löydy. Taustan Popcorn-soundit ovat toki oiva lisä.
Helmiketju on tunnelmaltaan niin selkeästi iskelmällistä materiaalia, että se sytyttää mahdollisesti 40+ väen, mutta muuten menee selvästi ohi poprintamasta. Rosettan kivi yhdistelee puolestaan rocksoundia ja massiivista iskelmätunnelmaa.
Jumalat nuo on kaunis fiilistely Maggie Reillyn hengessä, ja rock-soundeilla kasvatetussa kappaleessa onkin hittipotkua jopa singleksi ja radiohitiksi saakka. Varjoton jatkaa samalla linjalla, vaikkakin hieman rauhallisemmin. Lopputuloksena on erittäin hieno Enya-tyylinen slovariraita, jossa Sanin kaunis laulusoundi pääsee hyvin pintaan.
Horisontti heiluu palauttaa tunnelman iskelmän ja slovarien parista rockimmalle osastolle. Varsinkin kertosäkeessä on koukunpoikasta, mutta aivan hitiksi saakka sitä ei taida riittää. Nukkelapsi kasvataa levyn tyylilajeja tummasoundisella popilla. Sanotuksi sait ottaa mukaan synasoundeja ja lopputuloksena onkin varsin onnistunut energinen popralli. Levyn päättää rauhallisissa tunnelmissa Etenen hiljaa, jonka voima löytyy erityisesti sanoituksesta ja surumielisestä viulusta.
Kokonaisuutena levyn linja on monipuolinen, mutta se ei välttämättä ole hyvä asia. Popin ja iskelmän yhdistelmä lieneekin suunnattu hieman vanhemmalle yleisölle ja esimerkiksi Iskelmäradiolle. Siellä levy lieneekin kovaa valuuttaa.
Pisteet 3/5
