Idols-kilpailun finalistina artistiuralle singahtanut Kristiina Brask on nyt saanut ulos esikoisalbuminsa Silmät sydämeeni, joka sisältää 12 kappaleen verran kevyttä pehmopoppia.
Levyn avausraita Pilvet valmiina esittelee nuoren laulajattaren, jonka äänen pehmeä käheys on hänen tavaramerkkinsä. Kristiinan esikoissingle Nyt mä meen hakee tunnelmaa 90-luvun discopopista á la Nylon Beat, joten se on tyylilajiltaan ja soundeiltaan hieman vanhentunutta. Braskin oma laulusoundi kuulostaa tosin kappaleessa monia muita levyn kappaleita paremmalta.
Suurimmasta osasta levyn biisejä puuttuu hittibiiseille välttämätön koukku, joten kappaleet unohtuvat niiden loputtua. Mieleen tuleekin väistämättä ns. pöytälaatikkomateriaali, jolle on koottu eri biisintekijöiden laatikoista löytyneitä kappaleita. Levyn sanoitukset ovat nekin kevyttä keskivertoa peruskauraa, vaikka ovatkin peräisin useilta eri kirjoittajilta.
Toki levyltä löytyy myös hieman tarttuvampaakin tuotantoa. Esimerkiksi levyn nimikappale Silmät sydämeeni on keskinkertaisen tarttuva, vaikka ainekset eivät ihan hittiin riitäkään. Myös Patric Sarinin työstämä Viileää nousee esiin massasta. Levyn paras raita on kuitenkin Jussi Nikulan groovaavan tyylikäs discobiittinen kasarichillailu Rakkaus voittaa. Toinen varsin hieno kappale on jo Idols-kisassa kuultu Teleks-cover Tuulilasin nurkkaan.
Kokonaisuutena Kristiina Braskin esikoisalbumi on peruskauraa, jota julkaistaan Suomessa useiden levyjen viikkovauhtia. Albumi ei onnistu tekemään pesäeroa genrensä muihin edustajiin. Levy on ihan kelvollinen, jos pitää nylonbeatmaisesta kevyestä purkkapopista.
Pisteet 3/5
