Ihmisen seksuaalisuus on tunnetusti jokaisen oma asia. Joidenkin henkilöiden tiedetään tuntevan vetoa astetta tuhmempiin leikkeihin. Omia aihealueitaan ovat esimerkiksi seksuaalinen masokismi, fetisismi, transvetismi ja sadismi.
Aiemmin nämä seksuaalisen ilmaisun osa-alueet luokiteltiin mielenterveyshäiriöiksi ja epänormaaleiksi haluiksi. Vuonna 1968 kinkyt leikit saivat vielä yhdysvaltalaisilta mielenterveystyön asiantuntijoilta samanlaisen tuomion kuin homoseksuaalisuus ja pedofilia, uutisoi Daily Mail -sivusto.
Esineisiin, tilanteisiin, tietynlaisiin ihmisiin tai kehonosiin liittyviä seksuaalisia fiksaatioita pidettiin merkkinä sairaasta ihmisestä.
Amerikan psykiatrien liiton mukaan näin ei kuitenkaan enää ole asian laita, ja kumppaniaan voikin nykyään huoleti piiskata lemmenleikeissä ilman, että tulee määritellyksi mieleltään vinksahtaneeksi yksilöksi.
Uudessa mielenterveysongelmien määritelmässä kinky seksimaku määrittyy ongelmaksi vain, jos kyseisiä leikkejä harrastavat henkilöt ovat onnettomia elämässään. Elämästään nauttivat, tasapainoiset henkilöt voivat huoleti maustaa petipuuhiaan tuhmilla yksityiskohdilla, sillä heitä pidetään yleisesti ottaen mieleltään terveinä.
Kaikkien henkilöiden mukaan elämäänsä tyytymättömät kinkyn seksin harrastajat eivät myöskään ole mielenterveysongelmaisia. Ruoskintafetissin omaava Jillian Keenan kirjoitti äskettäin Slate-lehteen, että mikäli tuhmista leikeistä pitävä ihminen on onneton, ongelmana on tyytymättömys elämään, ei itse fetissi. Fetisistien ongelmat juontavat myös yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta suvaitsemattomuudesta erilaisuuksia kohtaan.
