Manseräpillä on uusi profeetta, jonka kuvaa kannattaa kumartaa. Kotimaisen hiphop -musiikkikentän kovimmassa nosteessa oleva Majuri on asennejätkä. 29-vuotias Jussi Olavi Alexander Karvonen tietää, mistä puhuu, kun hän kehuu ykkösrintaman räppikollegoitaan valtakunnallisiksi mielipidevaikuttajiksi.
Mies on sen verran supliikki, että hän voisi lähteä samantien myymään vaikka silikoneja tissiklinikalle. Mutta ei, sen sijaan työn alla on vielä nimeämätön debyyttialbumi, josta povataan vuoden huikeinta hittiparaatia. Osaksi omakustanteena Cosmic Playground -pienlevy-yhtiön kanssa julkaistu Kato ny äijjää karkasi viraali-ilmiöksi. Myös Universal Music -levy-yhtiön kanssa tuotettua ja rokkikukko Pate Mustajärven kanssa yhteistyössä tehtyä Tyytyväinen-sinkkua on luukutettu radioasemilla.
Stara tapasi sulavasanaisen viiksimiehen haastattelun merkeissä. Selvitimme Majurilta mistä rakkaus lajiin alunperin sai alkunsa.
– Se oli joskus yläasteella. Nuorena poikana, kun aloin vähän hakemaan itseäni, musiikkimakua ja kaikkea sen sellaista. Kävin hevimetallit ja eurodancet läpi, ja jostain löytyi myös räppi. Joskus siinä 2000-luvun taitteessa törmäilin aika paljon suomalaiseen tavaraan englanninkielisen ohella. Aloin kirjoitella biisejä ja harjoittella omaa materiaalia.
– Muutaman vuoden päästä päästiin jo muutaman kaverin ullakkostudiolle Viinikkaan. Eri kavereiden kautta tie johti sen jälkeen vanhalle Rockwallistudiolle, missä Popedakin on aikanaan tehnyt musiikkia. Sitten oli Open Records -yhtiö, jonka nurkilla huseerattiin vuoden 2005 nurkilla. Nykyään sama poppoo löytyy Petri Nygårdin takaa.
– Meikäläisen mentori ja studiomies Skem lähti jossain vaiheessa New Yorkiin, niin se homma kuivahti. Musiikillisen paluuni nurkilla aloitettiin tekemään juttuja Cosmic Playgroundin kanssa.
”Vähän sellainen epätodellinen fiilis”
Levytyssopimus tuli tamperelaisräppärille kuin taivaan lahjana. Unelma musiikin leipätyöstä oli ollut olemassa jo pitkään ja sitä oli hauduteltu läpi erilaisten henkilökohtaisten vaiheiden. Vuoden 2012 lopussa Universal Music otti Majurin talliinsa.
– Noin vuonna 2010 aloin tauon jälkeen tekemään räppiä. Ehdin olemaan jo työelämässä ja useammassa eri koulussa. Demonauhoitteluiden myötä löytyi sellainen draivi tehdä tätä hommaa. Samalla löytyi tiimi, ja tukiverkosto alkoi olemaan kunnossa. Alkoi löytymään videokuvaajaa, ja biisejä julkaistiin netissä.
– Siinä kerettiin ikäänkuin viraaliksi Kato ny äijjää -biisin kanssa. Oli valmis paketti alla, kun hommaa oli tehty jo aikaisemmin. Universal kiinnitti huomiota ja levytyssopimus solmittiin vuoden 2012 lopussa.
– Olihan se vähän sellainen epätodellinen fiilis silloin, kun Universal otti yhteyttä ja ajelin Helsinkiin. Ajattelin, että mun markkina-arvoa tarkistellaan, ja he haluavat nähdä millainen mies olen. Sitten olikin jo tarjous kädessä.
Energisestä bileräpistään tunnetulta Majurilta ei puutu keikkoja ja esiintymistarjouksia. Miehellä riittää ambitiota esikoisalbumin suhteen, ja sitä kypsytellään rauhassa. Nimeäkään ei tuotokselle ole vielä annettu.
– Minulla on kolmisenkymmentä biisiä. Levyn tracklist on vielä auki. Kokonaisuus ja yleisfiilis vaikuttavat levyn nimeen. Manageri ja muu tiimi on heittänyt kaikenlaista vitsiä ex-tyttöystävän nimestä lähtien, kertoo Majuri ja hymyilee leveästi.
– Siihen nähden keikkaa pukkaa aivan perkeleesti, että mulla on vasta kaksi virallista julkaisua tullut pihalle. Samalla tässä tehdään hommia levyn eteen, että se valmistuu ajoissa ja siitä tulee mahdollisimman hyvä. Julkaisupäivää ei ole ihan vielä lyöty lukkoon. Tässä on sinkkuja ja musiikkivideoita ja muita taikatemppuja, mitä tehdään ennen levyn julkaisua.
”Citymarketissa kärrypoikana ja rautakaupan kassana”
Majuri kertoo tähtäävänsä siihen, että kesäkaudella julkaistaisiin vielä single. Hän pohtii kolmannelle löytyvän sijaa syksyltä. Työtä hiphop-artisti ei pelkää, sillä kasvuvuosien varrella on ihan perusduunarin arkikin tullut tutuksi.
– Lukion jälkeen olen ollut Citymarketissa kärrypoikana ja muistaakseni neljällä eri rakennustyömaalla. Olen ollut rautakaupassa kassana ja sisustustavaratalossa myyjänä. Niin, ja yhden kesän olin puhelinmyyjänäkin. Se oli kyllä viimeinen sen sortin työ!
– Tiedän ihmisiä, jotka on tienanneet sillä työllä sata tonnia vuodessa. Minä tulin fyysisesti kipeäksi siitä hommasta, alkoi tulla sellaisia maanantaikuumeita. Mitään ei tosin pidä vähätellä, se ei vaan ollut mun työ.
Kohtalolla oli tosiaan Majurille jaossa hieman toisenlainen käsi. Huumoriräppärin taiteilijanimi antaa viitteita upseeriarvosta. Tiukassa tentissämme selvisi, että mies on kuin onkin käynyt armeijan.
– Olen erikoiskoulutettu tykkimies. Elikkä ihan kuuden kuukauden mies. Tämä Majuri-nimi… En muista kuka se oli, joka sen keksi. Siitä on aikaa. Erään Helsingin reissun aikana oltiin bileissä ja siellä juotiin ja bailattiin aika raikkaasti, muistelee Majuri.
– Se meni ihan teatteriksi koko reissu. Olin jotenkin niin egoni ja auktoriteettini kanssa sellainen kännipäissäni, että joku kaveri alkoi sanomaan mua Majuriksi. Siitä se juurtui lempinimeksi. Mua kutsutaan ihan sillä nimellä. Se ei ole pelkästään mikään taiteilijanimi.
– Tein aiemmin musiikkia Majakka-nimellä. Outo nimi, mutta se vääntyi jostain nettinimikkeestä tuolta ircistä. Se jäi lukiosta ja yläastevuosilta. Kun tultiin ammattimaiselle tasolle ja aloin tekemään musiikkia uuden tuotantotiimin kanssa, halusin vaihtaa artistinimeä.
– Majuri toimii, kun se on oikeasti mun lempinimi. Mitä henkilokohtaisempi taiteilijanimi sulla on, sen lähemmäksi pääset yleisöä. Esimerkiksi oli hienoa, kun Tuomas Kauhanen päätti tehdä räppiä omalla nimellään.
”Ei tässä hommassa hissukat pärjää”
Värikkäisiin bleisereihin ja kauluspaitoihin pukeutuva bileräppäri kumoaa musiikkivideoillaan shampanjaa ja nautiskelee kauniista naisseurasta ökyilyn hengessä. Pilke silmäkulmassa esiintyvä ja tuhmuuksia riimittelevä Majuri tietää imagonsa, mutta paljastaa samalla pinnan alta löytyvän muutakin.
– Jos sä yrität olla liikaa hahmo, niin sitä voisi kuvitella stressaavaksi. Mihin minä lopun ja mistä se tähti alkaa. Vaikka monet pitävät mua hahmona, niin se ei ihan pidä paikkaansa. Satun vain olemaan tällainen persoona, ja ilmaisen niitä puolia musiikkini kautta. On minussa helvetisti paljon muutakin. Niin omana itsenäni tätä hommaa teen kuin vaan pystyn olemaan.
– Tämä on kumminkin viihdettä. Kyllähän sun täytyy olla käsin kosketeltava persoona. Ei tässä hommassa mitkään hissukat pärjää. Monet kyselee, että miksi en puhu mitään asiaa tai kerro tunteistani musiikissani. Se on puhtaasti oma valintani, etten niin tee, kertoo mies.
– Ainakin toistaiseksi koen, että mulla on muitakin foorumeita käydä niitä juttuja läpi. En halua tuoda samoja teemoja musiikkiin, koska pääsääntöisesti haluan viihdyttää. Ehkä myöhemmin voin tehdä sellaista musaa, johon tulee mukaan enemmän omia kokemuksiani.
– Onhan räpissä herkkääkin lyriikkaa näinkin miehisellä alalla. Oon itsekin ihan messissä siinä, että tottakai – kyllä kaikkea mahtuu joukkoon. Olen itsekin älykäs kaveri, ja kaikenlaista kerrottavaa on. Varmasti pystyisin puhumaan herkemmistä asioista, vaikka tällä hetkellä haluankin olla kevyemmällä linjalla.
Tiedostavalta herrasmieheltä vaikuttava räppäri onnistuu katsomaan silmiin vakuuttavasti. Tässäkö istuukin pohjimmiltaan herkkä kaveri?
– Eikö nyt jokainen ole? Kohta jo kolmekymmentä lasissa, niin ei tässä enää pikkulapsiakaan olla, mies sutkauttaa.
– Kyllä mä enemmän näen itseni enemmän sellaisena keikkailijana, jonka kanssa ihmisillä on hauskaa. Jos taas puhuisin hirveästi omista tunteistani, niin sitä musaa varmaan joku kuuntelisi sitten kotonaan. Siellä tulisi se tunneyhteys siihen, mitä kerron.
– Nyt siihen tulee sellainen oivaltamisen ilo, kun heitän hauskaa läppää ja vähän aikaa tanssijalka vipajaa keikalla. Mulle räppi on ollut aina hyvän fiiliksen musiikkia. Koitan välittää faneilleni sen, mitä olen itse saanut hiphop-musiikista irti.
”Nuorempana meni viinan kanssa aika lujaa”.
Manseräpin nykyinen päämies antaa kunnian omista jäljistään edeltäjilleen. Aikoinaan Karvosen Jussikin oli fanipoika, joka sai kiksit käymällä suurten nimien keikoilla ja ostamalla jokaikisen albumin. Majuria ovat inspiroineet monet lahjakkuudet.
– Jay-Z tottakai. Mutta jos ihan Suomessa pysytään, niin ensimmäinen kuulemani räppikappale oli tamperelaisen Nuera-duon Pelinappula. Sitten oli myös Kontrasti-duo ja SPM… Kun räppi hieman myöhemmin meni kaupallisempaan suuntaan, niin olihan siellä tietenkin Fintelligens ja Rähinä Records, Petri Nygård ja Seremoniamestari.
– Vähitellen artistit alkoivat löytää omia persoonallisuuksiaan ja tyylejään ja alkoivat erottua toisistaan. Rudolfin ja Karri Koiran poppoolla oli tuolloin hyviä hommia. Niin ikään Ezkimo, Skandaali, Flegmaatikot olivat kovia nimiä.
– En tiedä, kuinka idoleita nämä ovat. He ovat kuitenkin vaikuttaneet musiikkiini. Ostin kaikki levyt ja sinkut, kävin keikoilla. Nämä kaverit ovat jääneet mieleen. Heidän kanssaan olisi mahtavaa päästä tekemään yhdessä musiikkia, kun olen nyt itsekin siinä asemassa, kertoo Majuri.
– Siinä suhteessa tuleva levy tuo yllätyksiä, koska siellä on vaikka keitä vierailijoita. Yleisö voinee arvatakin jotain – olenhan julkaissut verkossa niiden kavereiden kanssa kuvia. Tuomas Kauhasen, Mikael Gabrielin ja Brädin kanssa ollaan tehty matskua. Muutamia hyviä, tuntemattomampia laulajia on päässyt mukaan, joille haluan antaa mahdollisuuden.
– Aivan mahtavaa olisi päästä tekemään Cheekin ja Elastisen kanssa, koska he ovat niitä artisteja, joita itse katson ylöspäin. He ovat valtavia vetureita siinä, että suomalainen rapmusiikki on sitä mitä se on tänään. Ja että sillä voi tienata vähän enemmänkin, Majuri suitsuttaa.
– Onhan se helvetin hienoa, että pääset tekemään jotain, mitä rakastat ja vielä tienaat sillä kunnolla. Nuo kaverit, jotka tällä alalla leipänsä tienaavat, ruokkivat samalla Suomen taloutta. Soraääniä heitä kohtaan riittää, mutta en ole itse siinä mukana. Nostan hattua.
– Jos ei olisi tuollaisia kovia työmiehiä, niin ei tämä hiphop-kulttuurikaan menisi eteenpäin. Täällä tarvitaan mielipidevaikuttajia. Harva ymmärtää, kuinka paljon nuo tyypit tekevät duunia. Se vaatii niin paljon luonnetta, selkärankaa ja henkistä tasapainoa, etteivät siihen kaikki pysty. Keikkojen määräkin on äijillä jotain ihan käsittämätöntä. Toivoisin, että olisin joskus itse samassa pisteessä.
”Hyvännäköisiä naisia ja isoja tissejä on joka paikassa”
Räppijätkien lyriikoissa vilisee rahatukkoja, kauniita naisia ja viinaksia. Bilettämiseen erikoistuneet hittikappaleet vetävät tanssilattiat täyteen. Kiinnostavaa onkin, millainen kaikupohja niillä on todellisuuteen nähden. Suomiräppäri voi tunnetusti tienata jos jonkin verran riemurahaa, mutta entäs sitten juomapuoli? Majuri kertoo alkoholin käytöstään.
– Nuorempana meni viinan kanssa aika lujaa. Olen saanut maistaa sitä, että mitä se tekee muulle elämänjuoksulle, kun bailataan oikein lujaa. Kelkasta tippuu aika nopeasti ne ihmiset, joilla ei ole tuo päihdepuoli kunnossa. On mikä tahansa vaativa ja nousujohteinen työ, niin ei siellä päihteiden ongelmakäyttäjiä näy niissä hommissa.
– Kaikkihan täällä nyt juo, ja löytää mukavan biisinkin aiheen siitä juomisesta ja bailaamisesta, mutta ei se voi olla ihan älytöntä hommaa. Tai en tiedä, onhan maailmalla noita Slasheja ja Ozzy Osbourneja. Mutta löytyykö suomalaisista räppäreistä sellaisia geenimutaatioita, jotka voivat vääntää monivuotisen uran vetämällä tavaraa joka vartalon onkalosta sisään?
– Tämä on niin pieni maa ja kaikki vähän valvovat toistensa tekemisiä. Kai sinut sitten joku käräyttää, jos liikut tuolla ihan kamapöllyissä, tuumailee manseräppäri.
Sitten siirrytään Majurin lempiaiheeseen – naisiin. Sosiaalisen median sivustoilta voi huomata, että miehen kanssa yhteiskuviin päätyy aika ajoin edustavia neitokaisia. Tämä rap-musiikin Fonzie osaa tarvittaessa hurmata vastakkaisen sukupuolen edustajan.
Kiinnostavampaa on kuitenkin, mikä sytyttää itse herra räppärin. Ainakaan mies ei omien sanojensa mukaan valitse kaunokaisia kainaloonsa hiusten värin tai muotojen koon perusteella.
– Ihan päällimmäisenä hyvä huumorintaju ja hauska likka puree. Olen itsekin aikamoinen vitsin iskijä, tykkään stand up -komiikasta ja komediasta. Rento ja avoin asenne on tärkeä. Tykkään, jos likka osaa tehdä hyvin ruokaa, aloittaa Mansesterin oma Auervaara.
– Itsevarmuus, itsekunnioitus ja omanarvontunto… Kyllä naisen pitää tietää, että kuka hän on ja mitä haluaa. Ettei tarvitse kerjätä huomiota, hyväksyntää ja arvostusta. Tuolla yöelämässä törmää nuorempien likkojen kanssa aika usein siihen, että ei uskota omaan itseen, älyyn ja luonteeseen, vaan mennään niillä tisseillä ja perseillä elämässä eteenpäin. Se ei oikein sytytä.
– Tykkään kyllä kauniista, hyväkroppaisista naisista, jotka osaavat pukeutua tyylikkäästi. Mutta se ei ole itseisarvo hommassa. Naiseus ja vetovoima löytyy enemmän persoonasta ja elämänasenteesta. Tykkään, jos ollaan sellaisia ura- ja koulutusorientoituneita, mutta osataan kuitenkin nauttia elämästä.
Kysyttäessä vanhanaikaista kysymystä Majuri pudistaa päätään. Jotakin miestä voi sytyttää blondi, ja toista brunette, mutta tuollaiset asiat eivät ole hänen tärkeysjärjestyksensä kärjessä.
– Ei sillä ole väliä. Olisi hyvä, jos nainen osaisi rakastaa itseään terveellä tavalla, ettei olisi sitten vain ulkoisin avuin siippaa etsimässä. Hyvännäköisiä naisia ja isoja tissejä on joka paikassa. Jos joku nainen herättää aidosti mussa sen tunteen, että tuon likan haluan, niin olen kyllä valmis tekemään paljon sen asian eteen. Se voi jopa vähän yllättääkin naista.
Sinkkuna elevä räppäri kertoo olevansa avoin romanssille, mikäli sopiva kesäkissa sattuisi kävelemään häntä vastaan. Miehen maailmaan mahtuu tällä hetkellä paljon toimintaa, sillä kesä on täynnä keikkoja ympäri Suomea. Majuri aikoo nyt satsata lavaenergiaan.
– On hyvä opetella sellainen käytännönläheinen tapa, että kaikki tehdään mahdollisimman hyvin ja ammattimaisesti. Ensivaikutelma on tärkeä, kun menet keikkapaikalle. Ei siellä voi sillä tavalla bailata, että heitellään telkkareita hotellin ikkunoista ulos.
– Kyllä töiden jälkeen tulee juotua ja juhlittua, mutta jos on paljon keikkaa yhdessä sumassa, niin ei kovin paljon voi ottaa. Seuraavan päivän keikka menisi sitten puolivillaisesti säästöliekillä ja se olisi yleisöä kohtaan väärin. Kyllähän mun täytyy joka paikassa pystyä täysillä vetämään. Tampereen yössä tulee käytyä tarpeeksi kavereitten kanssa.
”Koitan olla unohtamatta nuorta ja hölmöä itseäni”
Sanavalmiiksi kaveriksi itseään tituleeraava raptähti on nähty Kato ny äijjää ja Tyytyväinen -sinkkujensa lisäksi myös mainoshahmo Kristalin Kultaa-hittikappaleen musiikkivideolla. Muumiona toilaillut Majuri heittäytyy mielellään humoristisiin projekteihin. Sama komiikantaju on mukana omissa lyriikoissa.
– Paljon tulee ihan vaan mun omasta päästä. Tykkään leikkiä sanaleikkejä ja heittää hauskoja läppiä. Paljon tulee inspiraatiota sellaisista sananlaskuista, joita olen kuullut. Kuuntelen myös paljon musiikkia kotona. Kaivan hyvän biitin, jonka olen saanut tuottajalta ja alan kirjoittaa.
– Ei mun tarvitse minnekään vuorenhuipulle kävellä Zen-mestarin luo hakemaan inspiraatiota. Kyllä se vaan kumpuaa ihan itsestään. Oma keskenkasvuisuus myös ruokkii sitä tekstien kieli poskella -meininkiä. Koitan olla unohtamatta nuorta ja hölmöä itseäni. Työelämässä joutuu olemaan vakavissaan. Tämän homman kanssa on hyvä rentoutua ja olla vähän palikkakin.
– Olen aika lunki sälli, joskus stressaan vähän liiankin vähän. Saattaa deadlinet myöhästyä. Kouluelämässä se tuli ainakin huomattua. Monet tuntee mut sellaisena hauskana, rentona tyyppinä. En muista, koska olisin viimeksi riidellyt tai tapellut jonkun kanssa. Itse asiassa jos jollain kaverilla on siipi maassa, niin se saattaa vaikka soittaa mulle piristykseksi.
Tampereella Majuri on tuttu näky paikallisessa yöelämässä. Fat Ladyssa ja Koskikeskuksen ravintolamaailmassa viihtyvä mies kuvailee olevansa baarielämän siirtymäajassa, jossain teinidiskojen ja hämyisten pubien välimaastossa.
– Kyllä mut tunnetaan. Käyn ulkona aika paljon ja mulla on hirveän iso kaveri- ja tuttavapiiri. Olen näkyvillä. Tai jos en ole näkyvillä, niin mut vähintään kuullaan. Olen ollut Tampereen katukuvassa niin kauan, ettei siinä ole mitään ihmeellistä.
– Nuoremmat voi tulla juttelemaan ja kyllä aina annan nimmaria ja tulen yhteiskuvaan. Olin itse nuorena sellainen fanipoika, ostin kaikkien tyyppien levyt, menin jutulle ja pyysin nimmaria. Muistan, kuinka tärkeää se mulle oli. Aina, kun mua tullaan vetämään hihasta, niin pidän sen mielessäni.
– Onhan niitä fanilikkojakin tässä riittänyt. Ehkä snadisti suurempi osa on poikia. En tiedä viehättääkö tässä tämä äijäasenne vai se, että puhun välillä tuhmia. Oltiin Hämeenkyrössä Juuret Kyrössä -festareilla esiintymässä, niin siellä tuli ihan keski-ikäisistä äideistä ja isistä lähtien ihmisiä jutulle.Yksikin sellainen kypsempi rempseä nainen halusi valokuvaan mun kanssa, että hänen tyttärensä tulisi kateelliseksi.
Kelpaisiko Majurille puumanainen?
– Tottakai, heittämällä. Ilman muuta! Onhan tuollaiset kypsemmät, itsensä löytäneet naiset perkeleen seksikkäitä. Varmasti tietävät tempun jos parikin.
Fanien kanssa on sattunut kaikenlaisia kohtaamisia, joita räppäri muistelee hymysuin.
– Siellä Hämeenkyrössä tapasin nämä Latelan äijät. Ne autotuunarit, jotka teki Justin Bieberillekin auton. Tapasin ne, ja yhtä niistä kutsuttiin Majuriksi. Siitä tuli sitten kaksi Majuria, kertoo tähti.
– Juuri viime viikonloppuna tapasin Miami-ravintolassa yhden kaverin, jonka sukunimi oli Majuri, ja se oli tällaisella tissiklinikalla myyntimiehenä. Siinä sitten ruvettiin melkein terassilla kaksin silikoneita myymään.
”Pate Mustajärvi lurautti puolessa tunnissa osionsa kuntoon”
Vaihtoehtoisessa todellisuudessa Majuri ei vaihtaisi räppärin uraansa mieluusti silikonien kauppaamiseen. Sen sijaan mies voisi ajatella käyvänsä liiketalouden opintonsa loppuun ja olevansa bisnespuolella johtotehtävissä.
– Opiskelen TAMK:ssa kansainvälistä liiketaloutta englanniksi, ja se homma jäi kesken näiden musiikkijuttujen takia. Olisi tarkoitus jossain vaiheessa tehdä opinnot loppuun, koska lopetin jo yhden koulun aikaisemmin. Opiskelin Hämeen Ammattikorkeakoulussa teollista muotoilua.
– Tätä en nyt viitsisi kesken jättää. Onneksi kouluissa joustetaan. Varsinkin, jos tulopolitiikka on sellainen, ettei tarvitse olla missään tuissa kiinni. Kyllä minä valmistun joskus. Kun tulee tällainen musiikkitilaisuus, niin en voi sitä heittää hukkaan siksi, että täytyy opiskella. Koulut voi käydä koska vaan, mutta tämä on once in a life time -homma.
Määrätietoinen pilke katseessaan Majuri siirtyy kertomaan pukeutumistyylistään. Suomen räppiskenen tyylikkäimmän miehen titteliä havitteleva viiksekäs gentlemanni nähdään useammin lavalla bleisereissä kuin lököttävissä housuissa.
– Jotenkin kun on takana liiketalouden opintoja ja alkaa olemaan 29 lasissa, niin tuntuu, että haluaa pukeutua enemmän kuin ikäisensä. Silloin kun olin parikymppinen tuli pukeuduttua tosi räppityyliin, mulla oli jenkeistä tilatut korispelipaidat, lippikset vinossa, kaikki neljä kokoa liian isoa.
– Kyllä lämpenen edelleen laadukkaaseen street weariin, mutta jotenkin klassisempi tyyli viehättää. Kesällä tykkään leikkiä väreillä. Kyllä mä noitten kauluspaitojen ja bleisereiden ystävä kuitenkin enemmän olen.
Viihdyttäjän viimeisin riimittelypläjäys tuli ulos toukokuun lopussa. Tyytyväinen-kappaleella kuullaan tamperelaista rock-legendaa, kun kertosäkeen laulaa Pate Mustajärvi. Kappaleen koomisella videolla Majuri ja rokkikukko nähdään toistensa naapureina.
– Biisi itsessään kävi läpi aika monta vaihetta. Siihen mietittiin montaa vierailevaa räppäriä ja artistia. Se oli kauan siten, ettei sillä ollut kertosäettä. Biitti oli hyvä ja tuntui, että siitä saataisiin aikaan menevä biisi. Pidettiin aivoriihi managerini Kalle Kallosen ja DJ K2:n kanssa. Otettiin Smirnoffia ja mietittiin sopivaa tyyppiä.
– Tuli mieleen Popedan Jos Pillua Saan -biisi ja siitä tietty kohta. Siitä ruvettiin sovittamaan kertsiä ja keksittiin, että jos Pate laulaisi kappaleen. En jaksanut ensin uskoa siihen. Levy-yhtiö syttyi ehdotukseen ja niin kuitenkin kävi, että Pate Mustajärvi suostui, tuli studiolle ja lurautti puolessa tunnissa osionsa kuntoon.
– Valtavan karismaattinen kaveri. Kyllä siinä vähän puntissa tutisi, kun se tuli sisään, kätteli ja sanoi sillä Pate-äänellään ”Mustajärvi”. Tosi rento kaveri, ammattilainen. Hän suostui musiikkivideon tekoon, kun lupasin, ettei hän joutuisi tekemään siinä mitään hölmöä. Olisi hienoa, jos saisi joskus Paten mukaan jonnekin keikalle, toivoo Majuri Staran haastattelun päätteeksi.
Anna Poikkimäki
Haastattelun voi lukea kokonaisuudessaan myös ilmaisesta STARA-kaupunkilehdestä, joka on parhaillaan jaossa 350 noutopisteessä ympäri maata. Lisäksi jutun voi lukea verkossa lehden näköispainoksesta.
