Kysynnän ja tarjonnan laki on pettämätön. Kun nämä kaksi vastaavat toisiaan, ollaan hyvillä vesillä. Rap-artisti Cheek, eli Jare Henrik Tiihonen, tuntuu lukevan suomalaisen musiikkikansan mieltymyksiä kuin avointa kirjaa, niin selkeästi hän osaa niihin vastata.
Cheekin uusi Kuka muu muka -albumi julkaistaan 20. syyskuuta, jolloin edessä on jälleen näytön paikka. Tammerfesteilla 31-vuotias räppäri kertasi Staralle kulunutta menestyksen vuotta, joka on siivittänyt levyn syntymistä.
– Vielä vuosi sitten Sokka irti -albumin julkaisun jälkeen olin murrosvaiheessa. Vaikka se lähti tosi kovasti, en tiennyt mitä tapahtuu. Elämässä oli tosi monta pointtia, minkä takia tunsin olevani sellaisessa tilassa. Kesäfestareiden aikaan rupesi tuntumaan siltä, että tämä meni maaliin. Kaikki näytti skulaavan helvetin hyvin, kertoi Jare Staralle.
– Meillä oli hieno kesä, kun Sokka irti valittiin vuoden viralliseksi kesähitiksi. Samana kesänä julkaistu Syypää Sun Hymyyn lähti ehkä jopa vielä kovempaa. Yhtäkkiä mulla oli kaksi isoa biisiä kesälle ja festarit oli ihan huikeita.
– Vain elämää -ohjelma oli jo silloin kuvattu, ja se lähti askel askeleelta menemään hienompaan suuntaan. Kun televisiosarja kuvattiin, niin suosio räjähti uudelle tasolle. Julkaistiin mun levyltä singlenä ja videona Jonne Aaronin kanssa tehty Anna Mä Meen -biisi.
– Siitäkin tuli iso juttu, puhumattakaan niistä Vain elämää -sarjassa esitetyistä kappaleista. Tuntui, että joka viikko julkaisi uuden biisin. Perjantaisin tuli aina uusi juttu ja se oli tosi aktiivista eteenpäin menoa, pohdiskeli Jare suu hymyssä.
Vain elämää -sarja keräsi viime syksyn mittaan 3,2 miljoonaa katsojaa televisiovastaanottimien ääreen. Suomalaiset näkivät itsetietoisesta rap-muusikosta uudenlaisen puolen. Esiin tuli hurmaava sekoitus pohdiskelevaa ja aavistuksen pidättyväistä miestä, jonka lavaenergia ja intensiivisyys artistina olivat samalla aivan omaa luokkaansa.
Erinin esittämä versio Cheekin Mitä tänne jää -kappaleesta ja Jari Sillanpään tulkinta Liekeissä -hitistä ovat osoittautuneet yleisön suosikeiksi. Räppäri itse lunasti odotukset tekemällä ikimuistettavia versioita suomiklassikoista. Näin Jare summasi kokemuksen tuomat hedelmät.
– Sain näkemystä suomalaisesta musiikista. Artistiuran kestosta. Klassikkobiiseistä. Suomiartistiudesta. Se antoi myös ihmisille ymmärryksen minusta ja suomalaisesta hip hopista. He tajuavat paremmin, että mitä tämä juttu on. Ja mun julkisuuskuva muuttui sen myötä todella paljon positiivisempaan suuntaan. Toki sain myös kivoja kappaleita track recordiin. Levoton tuhkimo ja Tinakenkätyttö lähtevät aika kivasti festariyleisössä.
”Uskallettiin lyödä lisää löylyä”
Vuosi 2013 ei ainakaan hidasta muusikon tahtia – vaikuttaisi siltä, että asia on päinvastoin. Kukaan ei voi kiistää Cheekin jättimenestystä, jonka voi sanoa syntyneen muun muassa ahkeran keikkailun kautta. Tämän kesän aikana mies kiertää 50 festaria.
– Vuoden vaihduttua olen nauttinut siitä, mitä viime vuoden loppupuoli toi tullessaan. Sitten kun tuntui, että nyt tässä tapahtuu jotain ihan hullua, uskallettiin lyödä lisää löylyä ja lähdin suunnittelemaan Helsingin jäähallikeikkoja. Se oli viimeinen niitti älyttömälle vuodelle. Laitettiin liput myyntiin.
– Toka keikka meni alle 20 minuutissa, ekakin myytiin loppuun alle tunnissa. Ihan absurdia. Se vielä tuohon noin. Vedettiin kevään rundi loppuun ja olen tässä hyvässä nosteessa kirjoitellut uutta albumia. Teen aina siten, että julkaisen uuden platan, pidän hetken taukoa ja sitten niitä ideoita alkaa taas kerääntymään ja niitä haluaa toteuttaa.
– Sen jälkeen kun Vain elämää tuli, rupesin laittamaan uusia biisi-ideoita ylös. Olen äänittänyt levyä tässä kevään ja kesän. Julkaisen uuden Kuka muu muka -albumin päivää ennen ekaa jäähallikeikkaa 20. syyskuuta, kertoi Cheek, ja paljasti saaneensa yllättävääkin viestiä kuuntelijoiltaan.
– Kivaa, että kamaa on syntynyt kovan kiireen keskellä. Hulluinta on, että viimeisen parin viikon ajan fanit on alkaneet olla siten, että kai sä jaksat, onko kaikki hyvin. Jengi on tajunnut, että vedetään viisikymmentä festaria tänä kesänä ja duunataan levyä. Mä olen koko ajan studiossa, kun en ole keikoilla.
– Olen yrittänyt viestittää, ettei ole mitään hätää, koska on niin hyvä fiilis. Musaa syntyy ja on kiva mennä studiolle, eikä ole päässyt hiipimään mitään väsymyksen tunnetta. Ja kun tietää, että se loma on kuitenkin tulossa Blockfestien jälkeen. Pidän pari viikkoa taukoa, kun olen saanut uuden levyn painoon.
Jaren mukaan Kuka muu muka -albumi on syntynyt vaivattomasti, eikä hän koe stressiä levystä. Eräs siihen vaikuttanut tekijä oli Jukka Pojan kanssa yhteistyössä toteutetun Jossu-kappaleen menestys ja valinta tämän vuoden Kesäkumibiisiksi. Räppäri piti kappaletta hyvänä pelinavauksena.
Tulossa on toki vielä levyllinen uutta materiaalia. Tällä kertaa Cheek ei ole halunnut jakaa mikkiaikaansa, minkä vuoksi albumilla ei nähdä kovin montaa vierailijaa. Hän kertoi pyrkineensä tiivistämään kokonaisuuden kymmeneen kappaleeseen.
– Haluan tiukan paketin. On ollut selkeästi mielessä juttuja, joita pitää tulla tällä levyllä ulos. Kalle Kinos, Herrasmiesliiga, Jukka Poika ja Diandra fiittaavat. Siinä on nämä, mitä tällä hetkellä tietää, summasi räppäri.
– Mulla on aiemmin joka kerta ollut sellainen fiilis, että tuleeko tästä tarpeeksi hyvää. Mennyt fiiliksissä ylös alas – onko tää hyvää kamaa vai ihan paskaa. Breakdowneja ei ole nyt tullut hirveän montaa kertaa. On ollut tosi varma fiilis, eikä vähiten sen takia, että mun ensimmäinen sinkku Timantit on ikuisia on mun mielestä paras biisi, minkä olen ikinä tehnyt.
”Heitettiin kaikki kama roskiin”
Timantit on ikuisia -single julkaistiin äskettäin, 9. elokuuta, uuden musiikkivideon kanssa. Kokonaisuus on Jaren mukaan aiempaa elokuvallisempi ja tavoittaa hänestä artistina eri ulottuvuuksia.
– Mentiin hyvissä ajoin kuvaamaan siihen video. Mulla on hallussa iso startti tälle projektille. Kaikki artistit aina sanovat, että tämä mun uusin juttu on paras, mutta mä en ole ikinä sanonut sillä tavalla aiemmin. En ole käyttänyt sitä termiä koskaan, mutta nyt mulla on sellainen olo.
– Tuohon tekstiin pystyin purkamaan asioita niin rehellisesti, ja se on samalla tosi nälkäistä iskulinjaa. Me sävellettiin kertosäe erilailla kuin koskaan aikaisemmin. Me oltiin äänitetty toi biisi jo kaksi kertaa, kun tajuttiin, ettei se toimi. Heitettiin kaikki kama roskiin ja mentiin pianon ääreen studiolla. Rupesin kehittelemään melodiaideaa ja en ole koskaan tehnyt biisiä tuolla tavalla. Tunsin lopulta, että nyt tämä perhanan kertsi toimii.
– Se kuvaa mun sielunmaisemaa viimeisen vuoden ajalta tosi monelta kantilta. Mulle korostuu vuodesta toiseen enemmän aitouden merkitys. Vain elämää -sarjakin vaikutti siihen. Toi biisi kertoo, että ”tää ei tuu poistuun täältä koskaan, timantit on ikuisia. Ja mä lupaan pysyä aina aitona, ja aina rokkaan, koska timantit on ikuisia”.
Jaren hyräillessä tulevan singlen sanoja ja melodiaa miehen kasvoilla vilahteli poikamainen innostus. Artisti vakavoitui kuitenkin nopeasti tehdäkseen selväksi sanomansa.
– Sun on pakko olla niin aito kuin pystyt. Jos sä vedät jotain roolia, niin se ei vie sua pitkässä juoksussa mihinkään. Jos se, mitä sä teet on aitoa sinussa, niin silloin se voi heijastaa sitä pitkään. Sellaiset jutut, jotka rakentuu jonkun luodun imagon tai kuvan varaan, niin ne on vaan hetken olemassa. Niissä ei ole syvyyttä.
– Tuossa Timantit on ikuisia -biisissä tuli myös se toinen asia, että ”tää ei tuu poistuun täältä koskaan”. Siihen liittyy viime vuoden aikana syntyneitä fiiliksiä. Olen tajunnut, että ne timantit, joita sä jätät tänne – sanat, lauseet ja tekstit – pysyy aina täällä kuin joku Katri Helenan Puhelinlangat laulaa. Ne ei tule ikinä poistumaan, se on jo jätetty perintö.
– Kun tiputtelee tuollaisia juttuja niin ne tulee pysymään täällä. Tämä on ollut sellaisen suomalaisen hip hopin paikan hakemista, sen jutun luomista ja kaikille tuomista. Nyt mulla on sellainen olo, että yksi check point on tässä, ja tätä ei poisteta koskaan. Tää on lyöty jengille 15 vuoden jälkeen – nyt tää on ja pysyy.
”Fanit on ymmärtäneet mun tarmon”
Syvä vapauttava puuskahdus kertoi kenties enemmän kuin kuullut sanat. Helpotus – tehty työ, riskit ja uurastus tuntuvat kannattaneen. Kaikki ei ole nimittäin aina liukunut eteenpäin vapaalla vaihteella. Muut räppärit eivät turhaan tituleeraa Tiihosta yhdeksi kotimaisen hip hop -genren vetureista.
– Mun mielestä hienoin palaute, mitä olen kuullut, on niiltä tyypeiltä, jotka ovat kuunnelleet mun tuotantoa alusta asti. Esimerkiksi vuonna 2004, kun mun ensimmäinen levy-yhtiön levy tuli ulos. Fanit on ymmärtäneet mun tarmon. Sen kasvun. Ja sä pystyt kuuntelemaan sen sieltä. Ajatukset on erilaisia kymmenen vuotta sitten kirjoitetussa tekstissä.
– Oltiin erilaisessa paikassa, puhutaan sieltä paikasta käsin kokemuksia. Ollaan menossa jonnekin, ollaan tulossa tähän. Jollain tavalla ne uhoamiset, että tulen tekemään tälleen ja menemään tonne, ovat tavallaan toteuttaneet itsensä. Jos olen vuonna 2008 uhonnut jotain, niin se on jo 2010 ollut todellisuus. Se on jotain taianomaista.
Jare ymmärtää siis manifestoinnin päälle?
– Toi on just se mun pointti. Tuota olen itsekin miettinyt, ja käytän termiä manifestointi. Sä manifestoit sen – tämä on se juttu, ja tämä tulee tapahtumaan näin. Sen jälkeen sä kirjotat sen mitä meinaat tehdä, sitten sä laitat sen biisille, äänität sen, painat sen vielä levylle. Manifestoit sen sinne, painat sen kansiin. Sen jälkeen se tulee ihmisten kuultavaksi.
– Se on juuri se voima, jonka kautta asia manifestoituu. Musta on kivaa, että mun diggarit haluaa mulle hyvää. Ne on meidän messissä ja ne on osa tätä tarinaa ja eteenpäin menemistä. Sieltä se voima tulee. Toiset tekevät tauluja niiden unelmakämpästä ja laittaa niitä seinille, että nämä tulee olemaan mun juttuja. Mä olen tehnyt sen kaikki nämä vuodet näiden biisien avulla.
– Vanhassa musiikissa näkyy kehityksen kaari, miten olen mennyt koko ajan eteenpäin kaikilla leveleillä. Niiltä pystyy itsekin kuuntelemaan oman tarinansa. Olen kirjoittanut oman tarinan levyiksi, koska ne ovat olleet henkilökohtaisinta siinä hetkessä.
”En aiemmin halunnut ajatella tätä duunina”
Cheekin levyillä puhutaan eteenpäin puskemisesta ja itsepintaisesta asenteesta, täysistä saleista ja rap-genren hallitsemisesta. Näkemykset ovat kieltämättä leimaantuneet osaksi artistin imagoa. Onkin kiinnostavaa kuulla, kuinka tietoisesti Jare on luonut omaa menestystään omalla asennoitumisellaan.
– Muistan vuoden 2003 haastattelussa, kun sanoin, etten edes ole mikään räppäri tai artisti. Ajattelin, että olen katujätkä, joka tulee räppäilemään. Vasta 2006 mä suostuin myöntämään, että tämä on mun työ. En aiemmin halunnut ajatella tätä duunina, koska halusin ajatella, että tämä on vain juttu, mitä teen. Kuitenkin mulla on aina ollut draivi olla ykkönen.
– Jo sinä vuonna, kun ensimmäinen levy tuli ulos, pyrin eteenpäin. En tiedä kuinka tietoisesti olen luonut. Tämä manifestointi on ajatuksena tullut mulle muutaman vuoden sisällä, kun olen katsellut vanhaa kamaa ja tajunnut, että tälla tavallahan tämä on mennyt.
Uran alkuaikoina Jare koki myös vastatuulta, ja joskus tuntui siltä, että kaikki piti tehdä yksin. Radiot eivät soittaneet suomalaista hip hoppia lähes lainkaan. Tukena oli Herrasmiesliiga, jonka jätkiin hän pystyi luottamaan. Silti muitakin palasia tarvittiin, jotta kokonaisuus lähti menemään eteenpäin.
– Vuonna 2007 asiat alkoivat loksahtelemaan paikoilleen. Löysin nykyisen keikkamyyjäni, menin Rähinä Recordsille, tein pari levyä siellä. Rupesin luottamaan Iso-H:hon äänittäjänä ja miksaajana. Löysin promoottorini Carla Ahoniuksen, joka on nykyään mun hyvä ystävä. Olen löytänyt tyyppejä ympärille. Kun pyörin tässä porukassa, niin kaikki ketkä on mun ympärillä toivoo mulle vaan hyvää. En koe enää vastatuulta.
– Kaikki eivät todellakaan ole diganneet mun musasta aina, eikä nytkään. Mutta en observoi sitä. En kiinnitä siihen liikaa huomiota. Mua ei ole oikein missään vaiheessa kiinnostanut se asia. Mitä väliä sillä on, kun on sitten keikoilla niin iso jengi, jotka diggaa. Siellähän on se, minne sä olet menossa. Vastustuksella ei ole mitään väliä, kertoo Jare Staralle.
Anna Poikkimäki
